Viikonloppu oli hieno suomalaiselle kestävyysurheilulle. Ensin Janne Holmen juoksi MM-kisoissa sijalle 9. Ja seuraavaksi Teemu Toivanen voitti täydenmatkan (3,8km uinti - 180km pyöräily - 42,2km juoksu) upc Holland triathlonin uskomattoman hienolla ajalla 8h18min. Hienoa, että Teemu sai tehtyä huippusuorituksen kaikkien vaikeuksien jälkeen. Miehellä meinaan hävisi pyörä MM-kisoihin mennessä ja nähtävästi alkukauden kisatkaan eivät ole menneet aivan kunnon edellyttämällä tasolla. Mutta onnittelut molemmille!
Mitäs minä sitten? Lauantaina kävin pulikoimassa viimeisen järvitreenin. Oli muuten lämmintä vettä. Ja sunnuntaina piti ajaa pitkä pyörälenkki mutta vettä tuli taivaan täydeltä välittömästi kun pääsin töistä pois kahden jälkeen. En viitsinyt mennä vilustuttamaan itseäni, joten tyydyin hölkkäilemään 11km. Oli pohkeet vielä aika hellät viikon takaisesta marathonista.
Tässä jo odottelen koulun alkua. Alkaa viikon päästä. Kerkeää taas harjoittelemaan kunnolla. Ja tuntuu kyllä siltä, että ruukin nosturi on taas tullut vähän liian tutuksi tämän kesän aikana. Noo, onpahan ainakin opiskelumotivaatio noussut kesän jälkeen.
ps. Meikällä nousi fiilis tuon Toivasen kisan jälkeen. Tohon täytyy pyrkiä. Ei muuta kun työstämään.;)
maanantai 27. elokuuta 2007
perjantai 24. elokuuta 2007
Treeniä
Tällä viikolla olen ajanut päivittäin parin tunnin pk-lenkin maantiepyörällä. Pyöräilyä on tullut lisättyä syksyn kisoja ajatellen hiukan enemmän. Keskiviikkona tosin kävin ajamassa viikkotempon reippaasti, mutta en lähellekkään täysiä. 10,5km käytin aikaa 15.38 (oma ennätys 14.19). Ajoin tempon pitkästä aikaa perus maantiepyörällä ja ero tempopyörään on aika huikaiseva. Veikkaisin, että tempovehkeellä lähtee ajasta pois välittömästi 20-30sek.
Kroppa on palautunut hyvin marathonista ja jalkakivutkin hävisivät heti ensimmäisen pyörälenkin jälkeen. Henkisesti tosin ei jäänyt mikään herkku olo juoksusta. Oli se sen verta ylihuono suoritus. Mutta ei se aina kulje.
Huomenna ajattelin töiden jälkeen mennä uimaan kesän viimeisiä avovesitreenejä. Vaikka triathlonkisoja ei olekaan tälle kaudelle jäljellä niin on silti ihan hyvä pitää uintituntumaa yllä. Tuli hommattua uusi märkäpuku, orca 3.8. Se tuntuu niin paljon nopeemmalta kuin 13vuotta vanha QuintanaRoon märkäpuku, että vähän harmittaa miksi en hommannut sitä jo tämän vuoden kisoihin. Mutta eipä tuo nyt loppupeleissä haittaa. Oonpahan sitten ens vuonna paljon nopeempi siellä vedessä.;)
palaillaan.
Kroppa on palautunut hyvin marathonista ja jalkakivutkin hävisivät heti ensimmäisen pyörälenkin jälkeen. Henkisesti tosin ei jäänyt mikään herkku olo juoksusta. Oli se sen verta ylihuono suoritus. Mutta ei se aina kulje.
Huomenna ajattelin töiden jälkeen mennä uimaan kesän viimeisiä avovesitreenejä. Vaikka triathlonkisoja ei olekaan tälle kaudelle jäljellä niin on silti ihan hyvä pitää uintituntumaa yllä. Tuli hommattua uusi märkäpuku, orca 3.8. Se tuntuu niin paljon nopeemmalta kuin 13vuotta vanha QuintanaRoon märkäpuku, että vähän harmittaa miksi en hommannut sitä jo tämän vuoden kisoihin. Mutta eipä tuo nyt loppupeleissä haittaa. Oonpahan sitten ens vuonna paljon nopeempi siellä vedessä.;)
palaillaan.
maanantai 20. elokuuta 2007
Uutta nousua
Ai. Jalat on ihan sairaan kipeet marathonista. Ikävintä on laskeutua rappusia alas töissä. Varsinkin kun sen joutuu tekeen monta kertaa päivässä (ruukilla nosturikuskina). No kai tää tästä pikkuhiljaa. Onneks torstaina pääsee hierojan käsittelyyn.
Marathonin jälkeen päätin, että pidän 2viikon tauon ja latailen akkuja syksyn treenejä varten. Pari päivää marathonin jälkeen suunnittelen jo seuraava kisaa. Näin se menee.
Pyöräilykalenteri näyttää kohtuu houkuttavalta syksyä ajatellen. Kahden viikon päästä on Hämeenlinnan moottoriradalla maantie-cupin kisa johon aion keskittyä seuraavaksi. Ja syyskuun puolessa välissä olisi tarjolla porvoossa maantie-cupin viimeinen osakilpailu (tempo), jonka myös voisi käydä ajamassa. Varsinkin kun elitepisteille olisi tarvetta, ettei tarvitsisi alkaa anomaan ajolupaa ens kaudelle.
Nyt siis pyöräilyä kehiin ja hermotus kuntoon. Jos vaikka jonkinnäköisen lyönnin saisi aikaiseksi syksyn kisoihin. Ei muuta kun ketju kireelle ja kadenssi korkeelle.;)
Marathonin jälkeen päätin, että pidän 2viikon tauon ja latailen akkuja syksyn treenejä varten. Pari päivää marathonin jälkeen suunnittelen jo seuraava kisaa. Näin se menee.
Pyöräilykalenteri näyttää kohtuu houkuttavalta syksyä ajatellen. Kahden viikon päästä on Hämeenlinnan moottoriradalla maantie-cupin kisa johon aion keskittyä seuraavaksi. Ja syyskuun puolessa välissä olisi tarjolla porvoossa maantie-cupin viimeinen osakilpailu (tempo), jonka myös voisi käydä ajamassa. Varsinkin kun elitepisteille olisi tarvetta, ettei tarvitsisi alkaa anomaan ajolupaa ens kaudelle.
Nyt siis pyöräilyä kehiin ja hermotus kuntoon. Jos vaikka jonkinnäköisen lyönnin saisi aikaiseksi syksyn kisoihin. Ei muuta kun ketju kireelle ja kadenssi korkeelle.;)
sunnuntai 19. elokuuta 2007
HCM 2007 takana
Nyt on sitten ensimmäinen marathon takana. Kisa ei mennyt putkeen mutta kivaa oli silti.
Juoksuun starttasin sillä mielellä, että 3h pintaan ylitän maaliviivan. Jo heti ensimmäisen 3km jälkeen huomasin, että minulle tyypillinen huonon päivän juoksu eli "suojuoksu" on päällä eli perse laahaa maata ja askel on voimaton. Sykekkin näytti aivan epänormaaleja lukuja mutta ajattelin, että se on vain kisajännityksen syytä. Ensimmäiseen 10km meni aikaa n.44,5min jolloin jo ajattelin, että 3h haave on turha jättää ja juosta hyvä juoksu nautiskellen tapahtumasta. Yritin kuitenkin pitää kohtuu reipasta vauhtia sykettä seuraillen ja puolimatkaan saavuin ajassa 1h35min. Siinä vaiheessa tuntui, että 3h15min on aivan mahdollinen koska suurempaa väsymystä ei ollut havaittavissa. Mutta sitten 27km kohdalla kuin puun takaa tuttavani kramppi iski molempiin pohkeisiin ja meikä joutu kävely ja venyttely kantaan vähäksi aikaa. Seuraavalla juottopisteellä yritin tankata hyvin ja syödä paljon suolaista toivoen, että olisin voinut juosta vielä loppumatkan hyvää vauhtia ilman kramppeja. Mutta eihän se niin mennyt. Seuraavaksi alkoi vetämään suonta varpaista jolloin jouduin pysähtymään katukivetykselle, ottamaan kengät pois ja venyttämään varpaita suoraksi. Eipä oo tollasta ennen juoksussa tapahtunut. Loppumatka sujuikin juoksu-venyttely-juoksu-kävely periaatteella. Täytyy sanoa, että jos kävelemään joutuu niin 12 viimeistä kilometriä tuntuu kyllä todella pitkiltä.
Maaliin pääsin ja loppuaika oli 3h38min. Toisaalta ihan ok aika noinkin huonosti menneellä juoksulla. Kisassa oli mukana myös kaksi enoani. Tapsa juoksi tosi kovaa 3h28min. Ja Velska, joka ei pystynyt harjoittelemaan maratonille viimeiseen kuukauteen tuli maaliin myös hyvällä ajalla 4h29min.
Mutta juoksu oli sitä mitä se on ollut viimeiset 3vkoa eli ei mihkään. Voimatonta ja kimmoisuutta ei ollut yhtään. Arvelisin, että suurin syy on kisaväsymys joka tuli turhan innokaasta kisailusta. Eihän mies sellasta pitkään jaksa kun pitää vetää kisaa ja palautua seuraavaan. Pikku treeni jakso välissä olis varmaan tehny kunnolle hyvää. Mutta toisaalta kesällä täytyy kisata kun kisoja on. Kerkeehän sitä talvella treenaan.
Krampit on ollut mun kiusana hyvinkin usein. Varsinkin silloin kun kunto ei ole aivan huipussaan niin krampit iskee tosi usein. Kevään melkein kaikki pyöräkisat kaatuivat kramppeihin. Mutta kuntopiikin aikaan niitä ei tullut ollenkaan. Hämärää. Kai se täytyy vaan etsiä joku systeemi miten ne voisi välttää. Tai sitten vaan odotella hyvää kuntoa millon niitä ei esiinny.
Mutta kaiken kaikkiaan marathon oli tosi hieno kokemus. Ja Helsinki City Marathon oli tapahtumana aivan älyttömän hieno ja kaikki pelasi tosi hienosti. Juottopisteitä oli tosi usein ja kannustus oli aivan huippua. Varsinkin espalla oli siistiä juosta kun porukkaa oli kun pipoa.
Eilen päätin siinä jalat krampissa, että joku päivä tuun juokseen tän matkan vielä tosi kovaa. Täytyy alkaa työstään.;)
Ennen starttia enojen kanssa
Puolimatkan pikanen taktiikkapalaveri sukulaisten kanssa
Pääsin maaliin
Juoksuun starttasin sillä mielellä, että 3h pintaan ylitän maaliviivan. Jo heti ensimmäisen 3km jälkeen huomasin, että minulle tyypillinen huonon päivän juoksu eli "suojuoksu" on päällä eli perse laahaa maata ja askel on voimaton. Sykekkin näytti aivan epänormaaleja lukuja mutta ajattelin, että se on vain kisajännityksen syytä. Ensimmäiseen 10km meni aikaa n.44,5min jolloin jo ajattelin, että 3h haave on turha jättää ja juosta hyvä juoksu nautiskellen tapahtumasta. Yritin kuitenkin pitää kohtuu reipasta vauhtia sykettä seuraillen ja puolimatkaan saavuin ajassa 1h35min. Siinä vaiheessa tuntui, että 3h15min on aivan mahdollinen koska suurempaa väsymystä ei ollut havaittavissa. Mutta sitten 27km kohdalla kuin puun takaa tuttavani kramppi iski molempiin pohkeisiin ja meikä joutu kävely ja venyttely kantaan vähäksi aikaa. Seuraavalla juottopisteellä yritin tankata hyvin ja syödä paljon suolaista toivoen, että olisin voinut juosta vielä loppumatkan hyvää vauhtia ilman kramppeja. Mutta eihän se niin mennyt. Seuraavaksi alkoi vetämään suonta varpaista jolloin jouduin pysähtymään katukivetykselle, ottamaan kengät pois ja venyttämään varpaita suoraksi. Eipä oo tollasta ennen juoksussa tapahtunut. Loppumatka sujuikin juoksu-venyttely-juoksu-kävely periaatteella. Täytyy sanoa, että jos kävelemään joutuu niin 12 viimeistä kilometriä tuntuu kyllä todella pitkiltä.
Maaliin pääsin ja loppuaika oli 3h38min. Toisaalta ihan ok aika noinkin huonosti menneellä juoksulla. Kisassa oli mukana myös kaksi enoani. Tapsa juoksi tosi kovaa 3h28min. Ja Velska, joka ei pystynyt harjoittelemaan maratonille viimeiseen kuukauteen tuli maaliin myös hyvällä ajalla 4h29min.
Mutta juoksu oli sitä mitä se on ollut viimeiset 3vkoa eli ei mihkään. Voimatonta ja kimmoisuutta ei ollut yhtään. Arvelisin, että suurin syy on kisaväsymys joka tuli turhan innokaasta kisailusta. Eihän mies sellasta pitkään jaksa kun pitää vetää kisaa ja palautua seuraavaan. Pikku treeni jakso välissä olis varmaan tehny kunnolle hyvää. Mutta toisaalta kesällä täytyy kisata kun kisoja on. Kerkeehän sitä talvella treenaan.
Krampit on ollut mun kiusana hyvinkin usein. Varsinkin silloin kun kunto ei ole aivan huipussaan niin krampit iskee tosi usein. Kevään melkein kaikki pyöräkisat kaatuivat kramppeihin. Mutta kuntopiikin aikaan niitä ei tullut ollenkaan. Hämärää. Kai se täytyy vaan etsiä joku systeemi miten ne voisi välttää. Tai sitten vaan odotella hyvää kuntoa millon niitä ei esiinny.
Mutta kaiken kaikkiaan marathon oli tosi hieno kokemus. Ja Helsinki City Marathon oli tapahtumana aivan älyttömän hieno ja kaikki pelasi tosi hienosti. Juottopisteitä oli tosi usein ja kannustus oli aivan huippua. Varsinkin espalla oli siistiä juosta kun porukkaa oli kun pipoa.
Eilen päätin siinä jalat krampissa, että joku päivä tuun juokseen tän matkan vielä tosi kovaa. Täytyy alkaa työstään.;)
Ennen starttia enojen kanssa
Puolimatkan pikanen taktiikkapalaveri sukulaisten kanssa
Pääsin maaliin
torstai 16. elokuuta 2007
HCMarathon kutsuu
Lauantaina on sitten edessä elämäni ensimmäinen maraton Helsingissä. Mitään hurjaa aikaa en toivo, koska juoksu on triathlonissa ollut se mihin mulla vauhti on yleensä tössänyt. Ja varsinkin kun kropassa on ollut havaittavissa selvää kisaväsymystä. Itseasiassa kisoja on tainnut olla joka viikonloppu heinäkuun alusta lähtien, joten ei mikään ihme, että alkaa terä tylsymään.
Mutta jos kevyt jakso, jota olen pitänyt tässä pari viikkoa (lukuunottamatta vkolopun sprintti tri kisaa) on tehonnut ja juoksu on yhtä hyvää kun Joroisten triathlonin 1/2 IM Sm kisoissa niin toivon juoksevani lähelle 3h. Sitä lähen yrittäämään mutta pettynyt en ole jos aika painuu 3,5h tuntumaan. Kunhan vaan saisin ehjän suorituksen aikaseksi eikä suurempia vaikeuksia tule matkalla. Ensimmäisen maratonin tuoma kokemus on kuitenkin loppupeleissä tärkeintä!! Mutta saas nähä miten äijän käy.;)
Mutta jos kevyt jakso, jota olen pitänyt tässä pari viikkoa (lukuunottamatta vkolopun sprintti tri kisaa) on tehonnut ja juoksu on yhtä hyvää kun Joroisten triathlonin 1/2 IM Sm kisoissa niin toivon juoksevani lähelle 3h. Sitä lähen yrittäämään mutta pettynyt en ole jos aika painuu 3,5h tuntumaan. Kunhan vaan saisin ehjän suorituksen aikaseksi eikä suurempia vaikeuksia tule matkalla. Ensimmäisen maratonin tuoma kokemus on kuitenkin loppupeleissä tärkeintä!! Mutta saas nähä miten äijän käy.;)
Kai mäkin kun muutkin....;)
Noniin meikäkin päätti siirtyä blogien ihmeelliseen maailmaan. Tarkoitukseni on kirjoitella silloin tällöin fiiliksiä treenamisesta, kisoista ja muusta mikä mieleen juolahtaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)