Pirkanhiihto tuli koettua maaliskuun alussa. 90km hiihto oli aika kokemus. Sukset oli rasvattu vimpan päälle ja tarkoitus oli tehdä kova treeni ja nauttia kisasta. Hiihto kulki hienosti lähes koko matkan. Suksien luisto oli todella hyvä 20km asti, mutta sitten alkoi luisto huononemaan ja tämän huomasi alamäissä kun äijää painoi takaa ohi. Hiihto sujui jopa aika kovilla sykkeillä 40km asti jolloin oma vauhti alkoi hiukan tasaantumaan. Väli 40-75km meni aika treenivauhtia ja viimeinen 15km taas ihan kelpo kyytiä. Maaliin tulin ajassa 5h27min ja hiihto meni kutakuinkin juuri miten olin ajatellutkin. Kaikista positiivisin asia oli, että mies ei hyytynyt matkalla, kuten yleensä pitkissä hiihdoissa on tapahtunut. Kestävyyden kehitystä kenties...
Pirkan jälkeen muutama päivä lepoa ja treenileiri Kanarialla alkoi. Lähdin avovaimoni kanssa kaksistaan Maspalomasiin harjoittelemaan ja nauttimaan vapaa-ajasta. Molemmilla on ollut aika hektistä töiden ja treenien kanssa keväällä, joten tauko perusrutiineista teki hyvää. Leirin perusidea oli selvä. Paljon pyörätunteja jalkoihin, juoksua unohtamatta. Ja myös treenaten niin ettei pahaa ylirasitusta pääse syntymään kisan takia. Ensimmäinen viikko sisälsi paljon pyörää, reipasta juoksua ja pari tuntumaa ylläpitävää uintia. Viikkoon sain kasaan 31h laadukasta treeniä, joka ei kuitenkaan liikoja painanut jaloissa. Ensimmäisen treeniviikon jälkeen kevyempi päivä ja sitten tupla-olympiamatkan kisa Arinagassa.
Kisa oli kyllä aikamoinen kokemus. Paikalle oli saapunut Espanjan kärkitason triathleetteja, joten vauhtia oli luvassa. Itsellä tavoite oli tehdä hyvä kovavauhtinen treeni niin, että vielä jaksaa toisellakin viikolla harjoitella. Kisa oli kohtalaisen iso tapahtuma pikkukaupungissa ja jo lauantain checkissä oli karnevaalitunnelma. Pikku yllätyksenä tuli lauantaina ilmoittautumisessa ja pyörien checkauksessa, että kukaan ei puhunut englantia. Oli vähän orpo olo reitin suhteen ja muutenkin jännäsi mihin sitä on joutunut mukaan. Onneksi kisapäivänä sunnuntaina sain omakohtaisen race infon parilta brittikaverilta, jotka olivat ottaneet reitistä selvää tulkin avulla.
Uinti tapahtui meressä kahtena kierroksena. Arinaga on todella tuulinen paikka ja hatusta piti pitää kiinni jo startissa aamulla. Starttasin eliittiryhmässä, joten suurimmalta ruuhkalta onneksi sain välttyä. Kisassa siis miltei 300 osanottajaa. Tuulen huomasi jo muutaman sadan metrin uinnin jälkeen. Mitä pidemmälle merelle uinti meni sen isoimmiksi aallot muuttuivat. Oli taas Suomi-pojalla ihmettelmistä kun suoraan altaasta joutui mereen kisaamaan. Ihan eri hommaa. Uinnin otin kohtalaisen rennosti reipasta matkavauhtia uiden ja rantauduin 8min kärjen takana.
Pyöräily oli kahtena kierroksena. Molemmilla kierroksilla ajettiin pikkuvuoren päälle. Reitti sisälsi muutaman mutkaisen ylä ja alamäen. Pyörä lähti hyvin liikkeelle ja saavutin ennen isompaa nousua jo porukkaa. Tarkoitus oli ajaa nousu kovaa ja sitten himmailla hiukan alamäessä. Nousussa sain porukkaa kiinni ja veikkaan, että pidin siinä kisan kärkivauhtia. Alamäkiosuudella samat jätkät, jotka sain nousussa kiinni ohittivat minut hurjaa kyytiä. Muutamat kurvit joita kisassa oli meni espanjooleilla selkeästi liukkaamin kuin minulla. Ajoin kisassa maantiepyörällä ja kovavauhtisessa alamäessä jäin varmaankin myös pyörän takia aika paljon. 60kmh vauhdissa aerodynamiikka on suuressa osassa ja tempopyörä on noissa vauhdeissa selkeästi nopeampi. Alamäessä sai puristaa tankoa tosissaan, että pysyi reitillä. Tuuli oli aika brutaali, en ole sellaista ennen kokenut. Toisella kierroksella sain taas samat jampat kiinni ylämäessä, jotka laskivat ohi. Ja pojat meni taas ohi kun alamäki alkoi. Alaselkä hiukan jumittui tuulta vastaan kamppailtaessa, joten toisella kierroksella jouduin alamäessä venyttelemään sitä monessa kohtaa. Pyöräilyssä taisin jäädä kärjelle samat 8min.
Juoksu tapahtui neljänä lenkkinä rantabulevardilla. Juoksu lähti yllättävän lennokkaan tuntuisesti liikkeelle. Tarkoituksenani oli juosta reipasta lenkkivauhtia, että palautuisin edes joskus leiri+kisa rupeamasta. Tuuli oli aivan älytön. Jalat meinasivat mennä solmuun kääntöpaikan läheisyydessä, jossa tuuli tuntui kaikista eniten. Lippiksestä piti pitää kiinni, ettei se lähtenyt karkuun. Juoksu sujui reipasta lenkkivauhtia. Juoksun aika 1h35min, joka on kohtalaisen hyvä juoksun helppouteen nähden. Suurimpana plussana juoksussa oli, että kramppeja ei esiintynyt vaikka keli oli lämmin.
Aikaa meni tähän hitaaseen kisaan 4h51min ja olin eliittisarjassa 25. Voittaja meni 30min kovempaa mikä ei ole missään nimessä paljoa kun ottaa huomioon kisan ajankohdan ja sen faktan, että tämä oli treeni. Kestävyysominaisuudet ovat mielestäni tehneet harppauksen viimevuodesta.
Pari päivää kisan jälkeen otin hiukan rennommin treenin kanssa ja tein kevyttä aerobista lenkkiä. Pari viimeistä päivää pystyi taas treenaamaan kovemmin. Kaikenkaikkiaan hieno leiri ja hieno kisa.
Kanarialainen kalkkuna-ankka?
Palautusruoka
Korkeimmalla kohtaa. Teide näkyy takana.
Kisasta
