Neljä täyttä matkaa, joista 2 totaali hyytymistä, yksi rengasrikko reissu ja yksi nappisuoritus. Nyt se odottamani onnistuminen sieltä tuli. Loppuaika 9h19min34sek kohtalaisen haastavalla reitillä ja SM-hopea mitali. Olen enemmän kuin iloinen ja suuri kivi vierähti sydämeltä. Ehkäpä minusta tulee vielä kovan tason täyden matkan kisaaja!
Alla kisaraporttia:
Heräsin 4.45 aamupalalle luottavaisin mielin. Jännitystä tuskin oli lainkaan ilmassa. Usko omaan kuntoon oli kova, viimeiset kaksi viikkoa olivat menneet erinomaisesti ja tunne kropassa oli todella hyvä.
Uintiin lähdin selkeänä tavoitteena roikkua Luodon Mikan mukana. Koko 3,8km matka tuntui helpolta ja rennolta. Missään kohtaa ei tarvinnut puristaa. Rantauduin 56min pintaan kärjessä Mikan kanssa.
Pyörän päälle hypättyäni aloin täyttämään taskuja geeleillä ja muilla eväillä ja siinä kiireessä tuli tiputettua muutama geeli matkan varrelle. Onneksi olin laskenut geelien määrän vähän yläkanttiin, joten se ei tuottanut sen enempää hermoilua. Ensimmäinen 10km ja kovat mäet tuntuivat hiukan vaikealle, mutta onneksi rytmi löytyi tasaisella osuudella. Ajelin sykkeitä tarkkaillen ja energiaa tankaten Mikan kanssa vuorovedoin (yli 10m välein) ja koko ajan odottelin ensimmäisiä merkkejä väsymisestä. Mukavat sadekuurot viilensivät tasaisin väliajoin ja reitin mäkisempi osuus toi vaihtelua tempoasennossa survomiseen. Ihmettelin kovasti kun 120km jälkeenkin tuntui todella hyvälle ja matka ei painanut missään vaiheessa. 150km ajon jälkeen nousuvoittoisella pätkällä Mikalla tuli huono hetki kisassa ja vähän yllättäen pääsin karkuun. Viimeisen 30km ajoin yksin, edelleen juoksuosuutta varten tankaten ja pidin huolta ettei sykkeet nouse liikaa yli aerobisen kynnyksen. Pyöräaika ilman vaihtoja oli hyvä 4h48min.
T2 vaihtoon pääsin 4min ennen Luotoa ja rauhassa putsailin suurimmat hiekat jaloista ja vedin kompressiosukat jalkaan. Tiesin, että Mika tulee kuitenkin ohi ja pahimmat kilpakumppanit olivat jo kohtalaisen kaukana. Juoksuun lähdin rauhassa ja mahdollisimman tasaista vauhtia pitäen. Juoksureitti oli tiedossa ja todella haastava raastavine mäkineen. Tarkkailin sykettä ja kilometrivauhteja ja pidin huolta, että missään kohtaa en mene liian kovaa. Odotin koko juoksun ajan ensimmäistä huonoa hetkeä ja valmistauduin henkisesti todelliseen raastamiseen. Kilometrit 25-35 odotin hyytymistä, mutta sitä ei tullut. Ei voi olla totta, että tämä menee näin helposti. Viimeisen kääntöpaikan, 37km kohdalla alkoi jo hymy nousta kasvoille. Tiesin, että takaa ei tule enää millään kukaan ohi ja ensimmäinen yleisen sarjan SM-mitali on lähellä. En ollut koko kisan aikana katsonut kokonaisaikaa vaan päätin, että keskityn hetkessä tekemiseen ja loppuaika on se mikä on. Viimeisellä kilometrillä fiilikset nousivat entisestään kun pääsin antamaan Marialle pusun ja toivottamaan tsemppiä juoksuosuudelle. Maria kärsi kaksi rengasrikkoa, mutta onneksi tsemppasi itsensä maaliin. Stadionin lähettyvillä kuulin, että olin käyttänyt aikaa 9h16min ja ihmetys loppuajasta oli suuri. Pientä kirivaihdetta vielä silmään, että menee alle 9h20min ja kädet pystyyn maalissa. Jes, onnistunut suoritus! Juoksuaika optimi 3h29min ja loppuaika 9h19min34sek.
Koko kesä on ollut muissa kisoissa alakanttiin suorittamista. Onneksi täysmatkalta tuli vihdoin ja viimein onnistunut suoritus ja voin hyvin mielin lähteä rakentamaan kuntoa kohti kautta 2013. Tällä hetkellä suunnitelmissa on olla elämäni kunnossa toukokuun loppupuolella Ironman Lanzarote kisassa. Sieltä selkeänä tavoitteena on saada Hawain paikka. Treenit alkoivat eilen. Syksyn ja talven treeni-ideana tulee olemaan pyöräilyn kehittäminen pitkästä aikaa. Juoksua ja uintia unohtamatta. Lanzalla fillarin pitää lentää jos haluaa tulosta tulevan.
