Joroisista jäi käteen keskeytys ja paha mieli. Luulin tehneeni kaiken oikein ennen kisaa ja lähdin luottavaisena tekemään huippusuoritusta.
Uinti lähti kankeasti liikkeelle. 500m uinnin jälkeen sain rytmistä kiinni ja meno oli hyvää. Rantauduin uinnista n.25min jälkeen, jolloin oli vielä hyvät asetelmat pyöräilyosuudelle.
Pyörän päälle päästyäni huomasin heti, että kaikki ei ole kunnossa. Voimatonta ajoa, jalat heikot, selkä aivan jumissa 20km ajon jälkeen, hirveää painimista pyörän päällä. Jäin jo ensimmäisen kierroksen aikana kärjelle paljon. Kavereita tuli ohi, enkä pystynyt millään vastaamaan heidän vauhtiin. Pyöräosuus meni ajeluksi. Puolessa välissä pyöräilyä meinasin jo ajaa sivuun ja ottaa numerolapun pois. Ajattelin kuitenkin jospa se juoksu irtoisi paremmin ja pystyisin vielä kohtalaiseen suoritukseen.
Juoksu lähtikin vaivattomasti liikkeelle, mutta taaseen 1km jälkeen etureidet menivät totaalikramppiin. 4-5min seisoin paikallani, molemmat etureidet krampissa. Numerolappu pois ja suihkuun kun kävely alkoi taas luonnistumaan.
Ei se aina mene suunnitelmien mukaan. Henkisesti aika rankkaa kun luulee tietävänsä, että on kunnossa mutta h-hetkellä tekemisestä ei tule mitään.
Olisin voinut yrittää maaliin, mutta silloin olisi pitänyt ehkä sanoa heihei Nokian täydelle matkalle. Ajattelin, että parempi jättää leikki kesken ja hakea hyvää suoritusta kahden viikon päästä uudestaan. Jospa se kroppa olisi entisensä silloin. Itseluottamusta tämä laskee, toisaalta voi tehdä ihan hyvääkin....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti