Ensimmäinen IM Nokialla 10h16min

Se on pitkä matka! Vielä ei ihan jaksanut loppuun asti hyvillä tehoilla, mutta olen silti tyytyväinen miten kisa sujui.

Jännitti kyllä kohtalaisen paljon kisa pari päivää ennen starttia. Uni ei meinannut maistua. Onneksi suurimmat jännitykset tapahtuivat jo silloin ja jo startti aamuna fiilis oli suhteellisen rento. Tankkaukset taisi onnistua juuri niin hyvin kuin pitikin. Perjantai iltana pasta alkoi jo tursuamaan korvista ulos.

Sunnutaina startti klo 07 ja rennolla fiiliksellä kohti matkaa. Uinti tapahtui neljänä kierroksena pienessä järvessä. Uusi märkäpuku on tuntunut todella hyvältä ja se helpon oloinen uinti mihin olen tottunut altaassa löytyi taas. Onnekseni kisaan starttasi uinti osuudelle myös Lemmettyla ja Boman. He tekivät harjoituksen tulevia kisoja varten. Ensimmäisen puolikierrosta olin kärjessä ja sen jälkeen siirryin tuon kaksikon jalkoja katselemaan. Uintifiilis oli mahtava ja meno todella helpon tuntuista. Ensimmäisen kierroksen väliaika näytti, että olen uinnin tavoitevauhdissa. Keskityin rentoon etenemiseen ja yritin vältellä turhia happoja. Uintiaika 54.49.

Pyöräilyn alku oli perus kankea. 10km ajon jälkeen aloin löytämään hyvän pyörityksen ja syketason. Pidin huolta, että syke ei pääse karkaamaan päälle 170 missään kohtaa. Ensimmäiset geelit otin 20km pyöräilyn jälkeen ja hörpin juomaa tasaisin väliajoin. Kaksi ensimmäistä kierrosta ajoin puolimatkan kisaajan Ilkan kanssa. Vauhti oli juuri sopiva alkuun ja yritin säästellä jalkoja viimeiselle kahdelle kierrokselle. Huomasin eron pysyvän hyvänä takaa-ajaviin, joten en viitisinyt alkaa hätäilemään vauhdin suhteen. Kolmannelle pyöräkierrokselle lisäsin hiukan vauhtia, ajo tuntui sen verran helpolta. Sykemittari ei jostain syystä halunnut toimia, mutta onneksi fiilis kertoo vauhdista paljon. Jouduin pysähtymään kolmannella kierroksella puskaan kerran. Siltikin ero alkoi kasvamaan takaa-ajaviin. Viimeinen pyöräkierros tuntuikin jo jaloissa ja varsinkin mäissä joutui jo hiukan irvistämään. Sain kuitenkin tehtyä uinnissa ja pyöräilyssä eroa seuravaan 14min. Pyöräaika 4.56.

Pyörä-juoksu vaihdossa toinen vessatauko ja sitten juoksemaan. Juoksun alussa mielessä kävi jo tuskaisia ajatuksia kun etureidet kiristivät ja tieto siitä, että matkaa on vielä paljon jäljellä. Juoksu kuitenkin lähti rullamaan kivasti ja pidin huolta, että en missään kohtaa yritä liiaan kovaa vauhtia. Ensimmäisen kierroksen jälkeen takaa-ajava kova juoksija Laitinen oli saavuttanut minua jonkin verran, mutta en alkanut hätäilemään, koska juoksu tuntui vielä helpolta ja varaa oli kiristää vauhtia. 21km juoksun jälkeen fiilis oli vielä hyvä, eikä suurempia vaikeuksia ollut. Laskeskelin, 9h30min menee rikki kunhan en joudu kävelemään. 25km juoksun jälkeen etureidet olivat yhtäkkiä aivan kuin puuta ja juoksu muuttui tallustamiseksi. Matka jatkui irvistäen ja tiesin, että Laitinen oli jo lähellä. 27km kohdalla jouduin käymään puskassa ja tämän jälkeen juoksusta ei meinannut tulla mitään. Laitinen meni ohi. Pienikin ylämäki tuntui todella pahalta ja jouduin kävelemään niitä ylös. Jokaisen kävelyaskeleen jälkeen juoksu tuntui vieläkin vaikeammalta. Tai ei sitä juoksuksi enää voinut kutsua. Viimeisellä kierroksella porukkaa meni ohi. Tavoite siinä vaiheessa oli vain päästä maaliin. Maaliin tulin ajassa 10h 16min 22sek ja se oikeutti 4 sijaan SM-kisassa. Helpotus oli suuri ja olo todella väsynyt. Onnittelut kaikille urakan suorittaneille.

Täyyden matkan triathlonia ei suotta kutsuta IRONMANiksi. Se on pitkä päivä, jossa joutuu tekemään aikamoisen seikkailun päänsä sisällä. Viimeiset 15km vaativat aivan uskomatonta henkistä kanttia. Kaikkialle sattuu ja matkaa on vielä paljon jäljellä. Olen silti tyytyväinen siitä kuinka helposti uinti ja pyöräily meni läpi hyvällä vauhdilla. Juoksu on sitten se kantapää minkä kanssa on pakko tehdä töitä, koska siellä ne viimeiset erot tehdään ja siinä kaikki ratkaistaan. Suurin ongelma on tällä hetkellä juoksutekniikassa. Pyöräily tapahtuu etureisillä ja juoksen tällä hetkellä suurimmaksi osaksi etureisiä käyttäen. Ne ei millään kestä maratonia enää lopussa. Kisan jälkeen etureidet olivat aivan uskomattoman kipeät ensimmäiset kolme päivää. Takareidet ja pakarat, joista juoksuvoima pitäis löytyä eivät olleet moksiskaan. Juoksuun tulee tapahtumaan suuria muutoksia ensi talven aikana. Tekniikka treenit alkavat viikon päästä.

Joku sanoi, että täyden matkan jälkeen urheilu ei välttämättä tunnu kovinkaan kivalta kuukauteen. Mulla tapahtui vain treenimotivaation suunnaton kasvu suorituksen jälkeen. Viikonloppuna olin tulossa Kuopioon katsomaan kisoja, koska tyttöystävä kisaili siellä. Torstain ajattelin, että kai sitä itsekin voisi kuntosarjan käydä vetämässä läpi. Kisojen pelkkä katsominen kun yleensä alkaa pännimään jossain vaiheessa. Ilmoittauduin Kuopioon kuntosarjaan ja kävin lauantai aamuna tulostamassa maksukuittia sukulaisen luona. Yllätyksekseni mailiin oli tullut ilmoitus, että lisenssin omaava urheilija ei saa osallistua kuntosarjaan. Ihmetys oli suuri ja meninkin neuvottelemaan järjestäjien kanssa asiasta. Pääsin kuitenkin viivalle, tosin sillä ehdolla, että en vedä kisaa tosissani! No samapa tuo. Kuopion kisa on niin hieno, että tärkeintä oli päästä vaan mukaan haistelemaan triathlon fiilistä. Uin selkää, ajelin pyörän selkäpystyssä ja juoksentelin takaperin. Oli kivaa, pohkeet tosin kertoi, että olin suorittanut täyden matkan viikkoa aikaisemmin. Tosin tuohon "kuntosarjaan ei saa mennä jos omaa lisenssin sääntöihin" täytyy saada selkeä ohjeistus liitolle ja kisan järjestäjille. Ilman muuta olisin osallistunut SM-sarjaan jos ilmoittatuminen olisi ollut mahdollista muutamaan päivää ennen starttia.

Nyt vielä muutama päivä kevyttä harjoittelua. Vielä en viitsi aivan off-seasoniksi laittaa kun kelit on kohdallaan. Meinasin ainakin tour de Helsingin käydä ajamassa ja ehkä Porin maantie-cupin pyörälähdön. Syksyllä ajatus maratonista hiukan kiehtoo, täytyy vielä miettiä asiaa.