Olimme Marian kanssa Lanzaroten Costa Tequisessa kaksi viikkoa tekemässä laadukkaita treenejä lämpimissä keleissä. Lanzarotella olen käynyt ennenkin treenamassa, mutta Costa Tequise oli uusi tuttavuus. Paikka osoittautui todella hyväksi. Hotelli oli triathlonisteja täynnä, sieltä löytyi uimahalli ja ruoka oli terveellistä. Tuollaisia spa-tyyppisiä hotelleja löytyy nykyään Lnzarotelta todella paljon ja moni hotelli mainostaa itseään triathlonisteille sopivaksi. Tri-nistejä saarella näki todella paljon ja tuntuu, että triathlon on Lanzarotelaisille tosi iso juttu ja moni eurooppalainen ammattilainen suunta sinne euroopan kylmyyttä talvisin karkuun. Pääkaupungin rantakadulla näkyi monia paikallisia IM paidat päällä juoksentelevan ja pyöräilevän. Hyvä meininki!
Pyöräily oli tottakai leirin pääosassa. Uintia kävin tekemässä parin päivän välein lähinnä palauttavana harjoitteena ja myöskin siksi, että tuntuma ei katoaisi veteen kahdessa viikossa. Juoksukilometrejä tuli ihan mukavasti, mutta vihoitellut akillesjänne kertoi vielä kipuilullaan olemassaolostaan, joten ihan mahdottomiin juoksumääriin en leirin osalta päässyt.
Mutta mikä tärkeintä pyörää tuli ajettua ja paljon. Kokonaisuutena treeniä kertyi kahdessa viikossa 64h. Mikä on tottakai paljon, mutta ei missään nimessä liikaa. Sykkeet olivat pääosin pyöräilyssä pk ala-alueella lukuunottamatta muutamia kovempia lenkkejä ja vetoja. Lanzarotella tuulee aivan mielettömän paljon perus päivänä ja jos tuuli sattuu olemaan vähääkään kovempi niin tangosta pitää puristaa tosissaan. Yhtenä kovempana tuulipäivänä en nähnyt ketään muita kukkuloilla ajamassa. Naapurinkin irlantilainen tri-setä haukkui hulluksi kun kävin lenkillä.:) Tuuli riepotti todella paljon ja alamäet oli ajettava melkeinpä jarrut pohjassa. Onneksi tuollaista keliä ei kestänyt kuin pari päivää ja toisaalta saa tuulesta myös lisävastusta ajamiseen.
Teimme leirillä myös kauden ensimmäisen kisastartin. 19.1 kisaltiin International Lanzarote Duathlon Club La Santassa. Olen luvannut itselleni jo 16-vuotiaana, että en vedä ikinä enää yhtään duathlonia eläissäni. Lupaus näköjään kesti 11-vuotta ja yllätyksekseni duathlon oli ihan hauskaa, vaikka kaikki ei mennytkään ihan putkeen. Nimittäin rengas pamahti 15km kohdalla pyöräosuudella. Kisassa oli mukana n. 200 osallistujaa ja matkoina oli 5km juoksu -20km pyöräily-2,5km juoksu. Itselläni tavoitteena oli vain saada mahdollisimman paljon kipua kroppaan sijoituksesta viis. Ensimmäinen 5km juoksua meni ihan ok 18.40, mutta kovempien juoksuvetojen puute kyllä tuntui kropassa. Olin juoksun jälkeen n. sijalla 30. Pyöräily oli kohtalaisen mäkinen ja todella tuulinen. Tämä näytti kyllä sopivan minulle, koska kaikki peesarit tippuivat suoraan vetoon ja olin 15km kohdalla jo 10 sakissa. Sitten meni rengas.:( Pääsi aika monta kirosanaa, koska kisa näytti menevän erittäin hyvin. Minulla ei ollut vararengasta kisassa, mutta onneksi järjestäjät olivat hommaneet huoltoauton ja sieltä tuli nopea ja pätevä kaveri vaihtamaan renkaani. Stoppiin meni 10min ja siinä meni myös hyvä sijoitus. Ajattelin kuitenkin vetää kisan loppuun asti ja hyvä niin, koska keskeyttäminen olisi tuntunut vielä pahemmalle. Voittaja oli muuten samainen brittiläinen kaveri joka voitti junnujen Em:t kuopiossa 2008. Eka 5km 14.55.. Näytti ihan lennokkaalle kaverin askel.
Ajoin Lanzan Im-pyöräreitin pariin otteeseen läpi ja se on kyllä todella kova! Tuulinen, mäkinen ja voimaa vaativa, joka passaa kyllä mulle. Tuolla reitillä ylikylkien ajaminen on enemmän kuin helppoa. Ja liian innokas aloitus kostautuu varmasti ennen mirador del rioa ja 120km kohtaa. Tällä hetkellä IM-kisan pyöräreitti on hyvässä muistissa ja siitä on varmasti apua kisaan valmistautuessa. Juoksu on onneksi täysin tasainen.
Kevään ensimmäinen triathlonstartti on puolimatkalla Triathlon De Elchessä Espanjassa 14.4. Siihen väliin mahtuu Pirkan hiihto 90km, seuran talvitriathlon ja muutama lyhyempi juoksukisa. Hyvä merkki on, että en malta millään odottaa, että pääsen viivalle. Nyt tosin kärsin keuhkoputkentulehduksesta ja pakkolepoa tulee viikon verran. Montaa tällaista takapakkia ei saisi tulla keväälle, muuten tulee kiire kisakunnon suhteen. Onneksi olen säästynyt muilta flunssilta talvella, joten tuskin tämä paljoa vaikuttaa, koska muuten treenit ovat menneet kutakuinkin nappiin.
Mirador del Rio
Panoramaa Mirador Del Riosta
Uimahallista
Kannattaa tsekata vannenauhan kunto ennen leirille lähtöä. Tätä sai tehdä ekoilla lenkeillä aika moneen otteseen.
Feltit kahvitauolla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti