Juoksuun starttasin sillä mielellä, että 3h pintaan ylitän maaliviivan. Jo heti ensimmäisen 3km jälkeen huomasin, että minulle tyypillinen huonon päivän juoksu eli "suojuoksu" on päällä eli perse laahaa maata ja askel on voimaton. Sykekkin näytti aivan epänormaaleja lukuja mutta ajattelin, että se on vain kisajännityksen syytä. Ensimmäiseen 10km meni aikaa n.44,5min jolloin jo ajattelin, että 3h haave on turha jättää ja juosta hyvä juoksu nautiskellen tapahtumasta. Yritin kuitenkin pitää kohtuu reipasta vauhtia sykettä seuraillen ja puolimatkaan saavuin ajassa 1h35min. Siinä vaiheessa tuntui, että 3h15min on aivan mahdollinen koska suurempaa väsymystä ei ollut havaittavissa. Mutta sitten 27km kohdalla kuin puun takaa tuttavani kramppi iski molempiin pohkeisiin ja meikä joutu kävely ja venyttely kantaan vähäksi aikaa. Seuraavalla juottopisteellä yritin tankata hyvin ja syödä paljon suolaista toivoen, että olisin voinut juosta vielä loppumatkan hyvää vauhtia ilman kramppeja. Mutta eihän se niin mennyt. Seuraavaksi alkoi vetämään suonta varpaista jolloin jouduin pysähtymään katukivetykselle, ottamaan kengät pois ja venyttämään varpaita suoraksi. Eipä oo tollasta ennen juoksussa tapahtunut. Loppumatka sujuikin juoksu-venyttely-juoksu-kävely periaatteella. Täytyy sanoa, että jos kävelemään joutuu niin 12 viimeistä kilometriä tuntuu kyllä todella pitkiltä.
Maaliin pääsin ja loppuaika oli 3h38min. Toisaalta ihan ok aika noinkin huonosti menneellä juoksulla. Kisassa oli mukana myös kaksi enoani. Tapsa juoksi tosi kovaa 3h28min. Ja Velska, joka ei pystynyt harjoittelemaan maratonille viimeiseen kuukauteen tuli maaliin myös hyvällä ajalla 4h29min.
Mutta juoksu oli sitä mitä se on ollut viimeiset 3vkoa eli ei mihkään. Voimatonta ja kimmoisuutta ei ollut yhtään. Arvelisin, että suurin syy on kisaväsymys joka tuli turhan innokaasta kisailusta. Eihän mies sellasta pitkään jaksa kun pitää vetää kisaa ja palautua seuraavaan. Pikku treeni jakso välissä olis varmaan tehny kunnolle hyvää. Mutta toisaalta kesällä täytyy kisata kun kisoja on. Kerkeehän sitä talvella treenaan.
Krampit on ollut mun kiusana hyvinkin usein. Varsinkin silloin kun kunto ei ole aivan huipussaan niin krampit iskee tosi usein. Kevään melkein kaikki pyöräkisat kaatuivat kramppeihin. Mutta kuntopiikin aikaan niitä ei tullut ollenkaan. Hämärää. Kai se täytyy vaan etsiä joku systeemi miten ne voisi välttää. Tai sitten vaan odotella hyvää kuntoa millon niitä ei esiinny.
Mutta kaiken kaikkiaan marathon oli tosi hieno kokemus. Ja Helsinki City Marathon oli tapahtumana aivan älyttömän hieno ja kaikki pelasi tosi hienosti. Juottopisteitä oli tosi usein ja kannustus oli aivan huippua. Varsinkin espalla oli siistiä juosta kun porukkaa oli kun pipoa.
Eilen päätin siinä jalat krampissa, että joku päivä tuun juokseen tän matkan vielä tosi kovaa. Täytyy alkaa työstään.;)
Ennen starttia enojen kanssa
Puolimatkan pikanen taktiikkapalaveri sukulaisten kanssa
Pääsin maaliin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti