Legendaarinen puolimatkan SM-kilpailu kisattiin lauantaina Joroisilla. Tämä oli minulle kauden tärkeimpiä kilpailuja ja tein mielestäni kaiken oikein harjoittelun suhteen ennen kisaa. Fiilis kisaviikolla oli luottavainen ja kaikki lajit tuntuivat treenien perusteella todella vahvalta. Osanottajalistaa selatessani tavoite oli selkeä 5 joukkoon, ehkä jopa parempi. Kisapäivänä mies ei kuitenkaan ollut vireessä. Alla reportaasi kisan kulusta:
Uinti 1,9km
Uintiin starttasin rennolla otteella, koska tiesin, että mitään yltiömäistä suoritusta minun ei tarvinnut tehdä, jotta nousisin vedestä hyvistä asemista. Startissa jäin todella pahasti muiden jalkoihin ja pääsin rytmiin vasta 300m uinnin jälkeen. Hullua kyytiä moni aloittaa, koska jo puolessa välissä uintia iso pääjoukko oli suhteellisen kaukana… Loppumatka menikin rennosti läpsytellen ja huomasin ison pääporukan jäävän kauas. Uinnista rantauduin Darbyn kanssa ja olin miesten sarjassa sijalla 4. Ok uinti energiaa säästellen.
Pyöräily 94km
Pyörällä päästin Darbyn heti karkuun, koska tiesin, että kisa on pilalla jos yritän hänen vauhdissa pyristellä. Ensimmäinen 30km kierros meni mukavasti sykkeitä tarkkailen ja vauhti tuntui sopivalta. 40km kohdalla tapahtui jotain aivan ihmeellistä, sykkeet tippuivat peruskestävyys lukemille, selkä meni jumiin ja vauhti tippui radikaalisti. Ajattelin, että tämä on vain huono vaihe kisassa, josta pääsen yli kun tankkailen ja pidän kadenssin ylhäällä. 50km kohdalla yritin taas nostaa sykettä ja vauhtia mutta yksinkertaisesti mitään ei tapahtunut. Vauhti hiipui ja tuossa kohdassa Kutvonen ja Tuunanen menivät ohi ja heidän vauhtiin ei ollut mitään asiaa. Viimeisellä kierroksella vauhti hiljeni entisestään ja kiroilin mielessäni ja meinasin heittää kisasta sivuun T2:lla. Ajattelin kuitenkin yrittää juoksua, jos nyt saisi vielä hyvän treenin aikaiseksi. Pyöräaikani oli suunniteltua 10-12min hitaampi
Juoksu 21,1km
Juoksuun lähdin ilman paineita ja tulostavoitteita. Juoksu lähtikin rullamaan ihan kivasti, mutta jo 2km kohdalla vanha ystäväni etureisikramppi yllätti. Tämä on jo perinteeksi muodostunut puolimatkan kisassa. Siinä etureidet jumissa kiroilin 1,5min paikallani ja olin jo ottamassa numerolappua pois, tänään ei vaan ole minun päiväni. Lähdin kuitenkin vielä yrittämään juoksua ja sainkin reidet auki ensimmäisen kierroksen jälkeen. Viimeiset 16km juoksentelin mukavuusalueella (tosin viimeisellä kierroksella kiristin sen verran ettei naisten kärki mene ohitse;)) ja ihmettelin kun montaa yleisen sarjan menijää ei mennyt ohi. Pääsin maaliin 4,5h jälkeen sijalla 9. (SM 8).
Pettymys maalissa oli valtaisa, mutta onneksi en jättänyt kisaa kesken. Keskeyttäminen kuitenkin on aina se huonoin vaihtoehto ja se jää kummittelemaan mieleen pitkäksi aikaa. Olen analysoinut kisaa ja sitä mikä valmistautumisessa meni pieleen. Treenien ja testien perusteella en ole ikinä ennen ollut näin tasavahvassa kunnossa. Voi olla, että viimeistelytreenit olivat liian kovia ja pakarat/alaselkä menivät jumiin ja pyöräilyssä se kostautui… Toki tiedän myös sen, että minun hyvän ja huonon päivän välillä on huikea ero. Saattaa olla, että viikon päästä kulkee taas ihan eri tavalla.
Toki positiivisiakin asioita löydän kisasta. Helppo uinti ja juoksuaika 1h31min tuollaisella ”tsuppailumeiningillä” on hyvä ajatellen tulevaa Pajulahden täydenmatkan kisaa. Varsinkin jaksaminen juoksussa oli erinomaista ja ehkäpä tänä vuonna täydellä matkalla ei mene kävelyksi 25km jälkeen.;) Myös sijoitus oli ihan hyvä noinkin huonolla suorituksella.
Ja isot onnittelut vielä mitalisteille ja itsensä voittaneille!
Nyt palauttelen viikon ja aloitan valmistavan jakson kohti Pajulahtea. Jokaiseen vuoteenhan pitää mahtua vähintään se yksi hyvä suoritus, joten teen sen sitten siellä.
Pajulahteen on myös tulossa valmentajani Luodon Mika ja treenikaveri Utriaisen Ilkka. Kisasta tulee aika legendaarista vääntöä varsinkin Utriaisen kanssa (Luoto menee menojaan). Henkinen psyykkaus ja piikkittely treeneissä on jo aloitettu ja saa nähdä kumpi on enemmän hermorauniona ennen kisaa.;) Käykääpä muuten tsekkaamassa Miken ja Iken blogit, hyvää tarinaa on kaverit kirjoittaneet; mikaluoto.blogspot.fi ja ilkkautriainen.blogspot.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti