Ironman Lanzarote 2013

Pahoittelut myöhästyneestä kisaraportista. Kisan jälkeiset 2-3 viikkoa on mennyt töissä, työreissuissa ja polttareissa (jotka oli pitkät ja rasitukseltaan vähintäänkin ironmanin veroiset…;))



10kk kova satsaus tähän yksittäiseen kisaan oli kovin mitä ikinä olen tehnyt mitään kisaa varten. Jokainen syksyinen, talvinen ja keväinen päivä alkoi Ironman lanzarote mielessä ja jokainen päivä päättyi tätä kisaa miettien. 5 viikkoa aikasemmin vedetty puolimatkan kisa Espanjassa loi itseluottamusta ja olin varma, että samanlaiset maagiset jalat löytyvät pääskabaan. Lopputulos jäi kauas siitä mitä mihin tähtäsin ja tämän takia fiilis on ollut aika tyhjä kisan jälkeen ja välillä on tuntunut onko tällaisessa mitään järkeä. Tähän lajiin kun panostaa täyspäiväisen työn ohessa täysiä, henkiset ja fyysiset resurssit limiiteillä, niin soisi onnistuvan suorituksen tulevan silloin kun pitääkin. Nyt ei tullut ja syitä on monia.

Matkustimme Lanzarotelle viikkoa aikaisemmin, jotta keho tottui lämpöön ja kisaan sai latautua rauhassa. Tein viikolla hyväksi todettuja perustreenejä, mutta jokaisessa treenissä tunsin, että joku on vialla. Lihaksia särki hiukan ja pientä jumia oli selässä ja jaloissa. Saattoi olla, että Suomen päässä viimeistelytreenit meni vähän liian kovilla tehoilla ja vähän liian kylmässä säässä. En turhia tästä hätääntynyt, koska tiesin, että yksi päivä voi muuttaa fiiliksen suhteen kaiken. Tuuli oli koko viikon kova. Alkuviikosta lämpöä oli +30 ja pyörälenkillä tuntui, että pää räjähtää tempokypärän sisään. Onneksi lämpötila laski kohti kisapäivää suomalaiselle sopiviin +20-25 lukemiin. Kisaa odottelin rennolla mielin, koska liikaa jännittäminen vie parhaan terän pois.

Kisa-aamu oli sateinen ja sääennustus lupasi +20-25 astetta aurinkoista keliä mutta kovaa tuulta. Aamulla pyörän tsekkaus, renkaisiin paineet, aurinkorasvan levitys ja märkäpuku päälle. Kävin tekemässä 5min verryttelyuinnin ja siirryin 15min ennen starttia kyynärpäätaktiikalla eturiviin.

Uinti 3,8km
Sain paikallisen ravintolan pitäjältä hyviä vinkkejä uintiin. Hän on tehnyt kisan kolmesti ja uinut treenit samalla rannalla missä kisa järjestettiin. Valitsin vinkkien mukaan paikan oikeasta reunasta, koska virtaus meressä tulee oikealta ja tällä tavalla pääsin ensimmäiselle oikealta kierrettävälle poijulle automaattisesti. Startti oli hyvä, kärjessä suoraan pro-sarjan jalkoihin ja oma rytmi päälle. Uinti lähti todella hyvin liikkeelle ja keskityin nopeaan vetotiheytyyn ja helppoon uintiin. Päässä soi biisejä ja fiilis oli mahtava! Kovan virtauksen huomasi takaisin tulomatkalla, jossa joutui tekemään selkeästi enemmän töitä. Keskityin isossa pääryhmässä uimiseen ja varmistelin porukan hännillä, että pysyn koko ajan hyvässä peesissä ja säästelen voimia. Eka 1,9km kierros meni vähän alle 27min. Toisella kierroksella sama kaava. Rannasta oikea linja, ui suoraan ja virtaus vie poijulle. Tässä pääsin kärkiryhmän kärkeen, josta tiputtauduin pikkuhiljaa hännille peesaamaan. Nousin merestä 54min jälkeen – nappi uinti, hyvä fiilis, tästä on hyvä jatkaa. Olin uinnin jälkeen turvallisesti 30 sijan paikkeilla 1800 kisaajan joukosta.

Pyöräily 180km
Nopea vaihto ja pyörän päälle. Edessä oli 6 kaverin juna, jonka ohitin 5km ajon jälkeen. Keskityin hyvään pyöritykseen kadenssin näyttäessä 90-100 ja varmistin, että syke ei mene liikaa yli aerobisen kynnyksen. Ekaan pitkään 5km nousuun oli noussut jo 18:toista ja nousun pyörittelin pienellä vaihteella kevyesti ylös. Nousun jälkeen tuli epätasainen kohta, jossa pyörä poukkoili ja oli aikamoista rytyyttämistä. Huonon tieosuuden jälkeen pyörästä alkoi kuulua kummallista kitinää. Ajattelin, että ketjut alkoi sateen jälkeen vinkumaan, enkä panikoinut asiaa sen enempää. Pitkässä alamäessä ajoin 50-60km/h vauhtia saksalaisen pron kanssa ja ihmettelin miten on mahdollista, että joudun tekemään aivan liikaa töitä pysyäkseni kyydissä. Noissa vauhdeissa 10m peesistä saa kuitenkin suuren hyödyn ja yleensä siinä pystyy rullaamaan puoli-ilmaiseksi. 25km kohdalla porukkaa alkoi lipumaan ohi ja fillari vinkui. Ei voi olla totta, että on näin huono jalka tänään. 50km kohdalla aloin katsomaan pyörää tarkemmin ja vilkaisin etujarrua aeropullon takaa ja huomasin, että jarrun pultti on löystynyt ja jarru on hangannut etukiekkoon koko ajan. Hirveä raivo päälle ja kirosanoilta ei säästytty. Pysähdyin ja aloin huutamaan huoltoautoa. Huoltoauto saapui n. 5min odottelun jälkeen ja kiristi sekä keskitti jarrun. Tästä suivaantuneena ja hiukan paniikissa lähdin ajamaan vähän turhan kovaa. Selkä oli jumissa 80km kohdalla ja jalka alkoi painamaan. Mirador del riossa 120km jälkeen mies oli jo aika tyhjä. Geeliä ja urheilujuomaa koneeseen, eiköhän sillä taas lähde kulkemaan. Onneksi loppu 60km oli kohtalaisen tasaista ja myötätuulista, joten siinä en hävinnyt mahdottomia aikoja. Naisten voittaja tuli ohi Mirador del riossa joka vähän söi miestä. Viimeisessä tiukassa nousussa 160km kohdalla ojentajat, sisä- ja etureidet kramppasivat. Loppu oli onneksi enemmän ja vähemmän laskua jossa pääsi vähän palautumaan. Juoksuvaihtoon saavuin pyöräajan ollessa 5h39min. Ei sinnepäinkään mihin olisi mahdollisuudet.

Juoksu 42,2km
Vaihdossa meni tovi, koska jouduin tekemään pysähdyksen vessassa. Olin aivan katki jo päivän rasituksesta ja pelkäsin totaalikatkeamista. Juoksu lähti kuitenkin ihan hyvin rullaamaan ja sykkeet oli hyvällä tasolla, joten ajattelin, että vielä tästä hyvä tulee. Ensimmäinen pitkä 20km kierros meni ihan hyvin, mutta heti sen jälkeen kisasta tuli selviytymistaistelua. Kävelyaskelia juottoasemilla ja riittävästi juomaa ja geeliä. Viimeisen 10km aikana laatta meinasi lentää, pyörrytti ja välillä askeleet meni ristiin. Pari vikaa kilsaa meni kiukulla ja sumussa. Juoksuaika 3.43. Maalin ajassa 10h28min, mies kanveesiin ja baareilla tiputukseen.

Maaliinpääsyn jälkeen mielessä oli pettymys. Olin kokonaiskisassa 94 ja omassa sarjassa 5. Maria onneksi teki elämänsä suorituksen ja sijoittui naisten kisassa 11:toista ja omassa sarjassa toiseksi! Hawain paikka jäi saamatta vaikka sijoituksellisesti se ei ollut kaukana. Mariallakin jäi Hawain lippu harmillisesti 5min päähän. Tiputuksessa maatessani jo ajattelin, että eiköhän nämä 18 vuotta lajin parissa riitä ja on aika miettiä muita haasteita. Seuraavana päivänä fiilis oli onneksi jo toinen. Marialla hiukan aiemmin kun tökki mut ylös yöllä kysyäkseen milloin Nastolan SM-täysmatka järjestetään.:)

Kisan jälkeiset 2-3 viikkoa on mennyt kaikkeen muuhun kuin triathloniin satsaten mikä on toisaalta ollut ihan kivaa. Aikaa on vaikka mihin ja mielessä on ollut lähinnä tulevat häät. Kävin viikko sitten tekemässä ensimmäisen kunnon treenin altaassa, en päässy mihinkään ja olin aivan hapoilla. Tämän päivän pyörälenkillä kokeilin jo kovempaa ajoa ja jalka tuntui jo ihan hyvältä, joten nyt voisi olla aika laittaa treeneihin taas vauhtia päälle. Periatteessa olen tehnyt 3 kevyttä lenkkiä viikossa ja muuten levännyt. Ei ole kiinnostanut tehdä yhtään enempää. Turha silloin on itseään kiusata jos homma ei maistu. Henkinen palautuminen on kuitenkin äärimmäisen tärkeää tässä lajissa.

Seuraavat tärkeät kisat ovat Joroisilla ja sinne yritän saada jonkilaisen kunnon aikaiseksi. Mikäli joroisten jälkeen tekeminen treeneissä on vielä iloista niin saatan mennä Challenge Barcelonaan 6.10. Sinne kerkeän rakentamaan vielä uuden kuntopohjan.