Ironman Kalmar meni todella hyvin, koska meidän talouteen napsahti kaksi Hawain paikkaa! Maria teki Kalmarissa elämänsä suorituksen voittamalla oman sarjansa, sijoittumalla naisten kokonaiskisassa sijalle kuusi ja vetämällä sub 10h tuloksen. Ihan huikea veto Marialta! Oma kisa sujui oikein hyvin aina juoksun 25km asti, jonka jälkeen alkoi tuskien taival. Alla tarkempi kisarapsa.
Uinti 3,8km
Kalmarissa otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön liukuva startti, jossa urheilijat saavat startata matkaan klo 7-7.15. Tämä on varmasti hyvä asia monelle epävarmalle uimarille, koska pahimmat alun nyrkkeilyt jäävät väliin. Itse hyökkäsin veteen ensimmäisten joukossa ja samalla koin pahimman uintistartin ikinä. Porukka lähti yhteen pieneen ränniin ja kärkeen oli eksynyt aika monta hitaampaa uimaria. Iskuja, rintauintia, jalasta vetämistä, huhhuh. Noh, onneksi tuo hullun mylly rauhoittui 300m uinnin jälkeen ja pääsin omaan rytmiin. Uinti tuntui helpolta, tosin uintiasennon kasassa pitäminen tuntui haastavalta. Koko uinnin ajan keskityinkin vain tekniikkaan. Ainakin oma gps, näytti matkaksi päälle 4km, joten aika 55.50 on oikein kelpo siihen nähden. Ja ero kovimpiin uimareihin oli 3-4min vähemmän kuin Itävallassa. Onnistunut uinti siis.
Pyörä 180km
Pyöräily napsahti kulkemaan heti alusta lähtien. Keskityin sykkeeseen ja watteihin, syke maksimissaan 160 ja watit max 260w. Ensimmäiset 60km tuli ajettua aika varovaisesti, silti keskinopeus oli lähes 40km/h. Tuo olikin pyöräosuuden ainut myötätuuli / sivutuulipätkä. Sen jälkeen vastatuulta riittikin ihan riittävästi. Ajelin tosiaan alkuun ihan hyvässä porukassa, mutta jostain syystä nesteet pyrkivät pyöräilyssä koko ajan ulos ja jouduin pysähtymään 4 kertaa ensimmäisen satasen aikana kuselle! Kyllä, neljä kertaa, se on liikaa. Tipahdin aina tuosta porukasta ja ajoin uudestaan kiinni. Läski tummui suurimmalla osalla vastatuuleen ajettaessa ja sain napsittua viimeisellä 70km paljon porukkaa kiinni yksin ajellen. Pyöräily tuntui loppuun asti todella vahvalta, eikä ongelmia ollut. Näin jälkeenpäin ajateltuna ajoin ehkä liian varovaisesti, koska heikkoa hetkeä ei ollut. Pyöräilyaika 4h52min ja olin oman sarjan kärjessä ja koko kisan 15 juoksuosuudelle lähdettäessa.
Juoksu 42,2km
Juoksu oli iso kysymysmerkki, koska en ollut pystynyt juoksemaan montaakaan laadukasta juoksutreeniä Itävallan kisan jälkeen. Juoksu lähti kuitenkin kivasti kulkemaan ja pidin vauhdin tasaisesti 4.30-4.40min/km vauhdissa. Kalmarin juoksu tehtiin kolmena lenkkinä, jossa jokaisella lenkillä käytiin Kalmarin keskustassa. Keskustan kannustus oli ihokarvat pystyyn nostattava kokemus. Kaikkia kannustetiin ja koko päivän. Lisäpotkua antoi suuri suomalaisten kannustusjoukko. Juoksu kulki 25km asti mainiosti ilman minkäänlaista ongelmaa. Taas jälleen kerran, ihan yllättäen, alkoi laattaaminen 26km kohdalla. Tavaraa tuli 3 litraa ulos. Itävallasta viisastuneena otin heti geeliä ja juomaa vaikka heikotti. Juoksu kulki vielä pari kilometriä, jonka jälkeen alkoi sumenemaan ja jalka ei vaan enää noussut. Tässä kohtaa otin ison kofeiinigeelin ja kävelin 1,5km. Odottelin koko ajan milloin valot taas menevät päälle ja pystyn ottamaan juoksuaskeleita. 30km alkoi taas juoksu ja sain pidettyä n. 5-5.15min/km vauhdin loppuun asti. Juoksuaika 3h31min. Maaliin ajassa 9h24min, AG-sijoitus 4 ja koko kisan 31.
Juoksun ongelmiin kaatui ennätysaika, mutta toisaalta tein taas tasaisen suorituksen vaikka juoksussa tuli vaikeuksia. Juoksun imeytymisongelma lienee jo nyt tiedossa, joten toivotaan, että seuraavassa kisassa en anna tasoitusta oksentamalla energioita tien varteen.;)
Kisan jälkeen oli selvää, että lähdetään Hawaille, koska Maria teki ihan utopistisen kisan ja se jos joku oli juhlimisen arvoinen asia! Itselle tosin oli vielä epäselvää tuossa vaiheessa lähdenkö Hawaille mekaanikoksi vai myös itse kisaamaan. Sarjassani paikkoja oli jaossa 3, joten yhden kisaajan piti jättää paikka lunastamatta. Onneksi kakkonen, eli Belgian kaveri ei ottanut paikkaa ja slotti siirtyi minulle! Ihan huikea juttu, että me molemmat päästään MM:n kisaamaan. Olen vetänyt ensimmäisen triathlonkisan 9-vuotiaana, 20 vuotta sitten. Jo pikkupojasta lähtien olen tiennyt minne pitää päästä kisaamaan, jotta on nähnyt lajin oikeat juuret ja sen suurimman ja kauneimman kisan. Nyt yksi iso ja tärkeä unelma toteutuu.
Avaamme uuden, Marian kanssa yhteisen blogin osoitteeseen trikasurinen.blogspot.fi. Tänne päivitämme ahkerasti uutisia matkastamme kohti Konaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti