Syksystä voidaan puhua ainakin täällä Turun suunnalla. Kelit ovat ollet tuuliset, kalseat ja pimeää on riittänyt. Kelistä en ole lannistunut vaan olen ottanut kaiken ilon irti pitävästä alustasta ja juoksemisesta. Syksyn juoksulenkit ovat olleet varsin iloista tekemistä, koska akillesjänteet eivät ole pahemmin kipuilleet. Olenkin joutunut olemaan akilleksien kanssa tosi tarkkana - jokainen lenkki kompressiosukkien kanssa ja jos kipuilua on ollut niin välittömästi jäätä, hierontaa ja pohjevenyttelyä.
Juoksutekniikan parantaminen on ollut pääpainona syksyn treeneissä. Tähän on ollut apuna Turun juoksijoiden yhteistreenit joissa ollaan keskitytty takareiden ja pakaroiden aktivoimiseen ja sitä kautta parempaan askellukseen. Elikkä treeneissä on vedetty koordinaatioita ja tämän jälkeen 200m-1km vetoja. Joka treenissä vauhti on parantunut, joten käsittääkseni jotain on tullut tehtyä oikein. Työtä tuossa on vielä tosin (helvetin) paljon jäljellä. Treeneissä on mukana käytännössä Suomen juoksukärki, joten oman surkean tasonsa näkee välittömästi. Motivoivaa sanon minä.
Pari viikkoa takaperin oli triathlonjaostomme syysleiri, jossa tekniikka oli suuressa osassa. Itse sain aimoannoksen kuraa niskaani uinti-ja juoksutekniikasta. Tekniikkakehitys kohteita löytyy muutamia ja kun ne saan kuntoon niin vauhtia nassahtaa huomattavasti lisää. Vaikka olenkin jo periaatteessa vanha kehäraakki harrastusvuosiin nähden katsottuna, niin vielä on asioita missä kehittyä ja roimasti. Tämä jos joku on erittäin motivoivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti