Tämän vuoden treenileirin kohde oli jälleen kerran Lanzarote ja tuttu ja turvallinen Costa Tequise. Syksyllä ajatuksena oli suunnata Gran Canarialle, mutta vain Lanzarotelta löytyi maaliskuulle puolikkaan kisa, joten päätös harjoituspaikasta oli helppo tehdä.
Leiri meni äärimmäisen hyvin ja tunteja tuli kerättyä
fiksusti. Ensimmäistä kertaa myös juoksu- ja uintikilometrejä tuli etelässä
kiitettävästi. Aika usein on leirin jälkeen käynyt niin, että pyöräkunto on
rautainen, mutta uinti ja juoksu on kuukauden hukassa. Tähän kun lisää vielä
Suomen paranevat kelit ja lisääntyvät pyöräkilometrit niin usein mies on
paremmassa uinti ja juoksukunnossa helmi-maaliskuussa ja homma ihan kateissa uinnin
ja juoksun osalta huhti-toukokuussa. Leirillä tuli tehtyä käytännössä kolmen
päivän välein oikeasti kova treeni ja muuten tasaista peruskestävyyden
paukuttamista. Leirin top 3 parhaimmat treenit olivat:
1. 7h pyöräily + 30min juoksu. Tasaista peruskestävyyttä ja etsittiin saaren kaikki nousut, joissa syke käväisi vauhtikestävyyden puolella.
2. 10 x 1000m juoksuvedot 3,40- 3,45min/km. Kova
juoksutreeni viikkoa ennen kisaa, jossa tekeminen oli todella hyvän tuntuista
ja sykkeet pysyivät hyvin alle ana-kynnyksen.
3. 3,5h pyöräily, jossa 5x20min Ironman vauhtia + 30min juoksu, jossa 15min aerobisella kynnyksellä. Tässä vedossa ajoin kolme vetoa legendaarista tabayescon nousua ylös ja kaksi vetoa rennosti myötätuuleen, jossa sai tuntea vauhdin hurman ja kampi pyöri helposti. Illalla vielä 1h tekniikka uinti.
3. 3,5h pyöräily, jossa 5x20min Ironman vauhtia + 30min juoksu, jossa 15min aerobisella kynnyksellä. Tässä vedossa ajoin kolme vetoa legendaarista tabayescon nousua ylös ja kaksi vetoa rennosti myötätuuleen, jossa sai tuntea vauhdin hurman ja kampi pyöri helposti. Illalla vielä 1h tekniikka uinti.
Paras treeni tuli kuitenkin Tri Tequise 122 kisassa leirin
päätteeksi. Tämä koitos oli tarkoitus tehdä vain treenimielellä ja saada hyvä
pitkä rutistus kauden alkuun, jotta kunto nousisi hieman ja seuraavan parin
kuukauden tehokkaat treenit olisi helpompi suorittaa. Itselläni kroppa vaati
näitä pitkiä todella kovia vetoja, jotta saan kunnon uudelle tasolle. Tästä
kisasta tuli todellakin pitkä ja kova veto ja varmasti sellainen, joka jää
mieleen.
Kisa käytiin erikoisella 2km- 100km -20km matkalla ja reitti
itsessään oli todella haastava. Pyöräilyosuudella noustiin saaren pisin
Tabayescon nousu. Itse nousu ei ollut kisan rankin tekijä vaan todella kovaksi
yltynyt tuuli.
Maria veti kisan lyhyemmän version 1-60-10km ja teki
loistavan suorituksen sijoittuen naisten sarjassa kuudenneksi. Vain muutama
ammattilainen oli hänen edellään, eikä todellakaan kaukana. Marialle on tulossa
selkeästi kehityksen vuosi ja jos vain terveenä säilyy niin vauhti tulee
olemaan todella kovaa. Lupaa hyvää Joroisten puolimatkaan ja Kalmarin
täyttämatkaa silmällä pitäen.
Pidemmässä kisassa oli mukana myös Kai Söderdahl, joten sain
hyvän kirittäjän tutusta miehestä. Tiesin, että jos pysyn Kaitsun mukana niin
kunnon suunta on oikea.
(Marialla loikka päällä) Kuvaaja: Tuuli Isomeri
(Marialla loikka päällä) Kuvaaja: Tuuli Isomeri
Kisarapsa:
Uinti 2km
Uinti käytiin Costa Tequisen Cucharas rannalla, joka on
lainelautailijoiden suosiossa kovien tuuliolosuhteiden vuoksi. Kyselin
järjestäjiltä uintiosuuden tuuliolosuhteista ennen kisaa ja kovasti
vakuuttelivat, että aamulla aallot eivät häiritse… Uinti suoritettiin 2x1km
reitillä ja koska kisaan sattui viikon tuulisin päivä niin myös aamulla aallot
olivat ihan sairaat. Valehtelematta pisimmän suoran aallot olivat 1,5-2m korkuisia
ja kaikki tekniikkavinkit mitä olen talvella yrittänyt omaksua piti heittää
pois ja laittaa kädet pyörimään ja voimalla aaltoa päin. Uinti tuntui kyllä
ihan hyvältä ja nousin vedestä sijalla 11 noin sadan mieskisaajan joukosta.
Pyöräily 100km
Pyöräosuus lähti n.5km loivaan huonopintaiseen nousuun,
jossa muutama höntyilijä meni ohi. Itse yritin saada vain kammet pyörimään
tasaisesti ja odottelin pitkää 30km vastatuuliosuutta kohti saaren pohjoisinta
kaupunkia Orzolaa. Vastatuuli pätkällä pääsin ohittamaan nämä ylämäen
höntyilijät ja nousin siinä sijalle 9, jonka pidin pyöräosuuden loppuun asti.
Pyöräily oli oikein vahvan tuntuista, mutta totta kai vähäiset ajokilometrit ja
leirin rasitukset siinä hiukan näkyivät. Orzolasta käännyimme takaisin
myötätuuli osuudelle ja kohti tabayescon nousua. Tabayescon nousu on n. 10km
pitkä ja jyrkkyydeltään n.6-10%, joka on siis vielä ihan ajettavaa. Pyörittelin
nousun ylös rennon kovaa, jonka jälkeen pääsin kovavauhtiselle
alamäkiosuudelle. Pitkä alamäki Tequisen kautta Tahicheen meni nopeasti ohi ja
oli paikoin todella pelottava puuskaisen tuulen vuoksi. Alamäessä tuli hiukan
jopa kylmä ja reidet alkoivat osoittamaan kramppiherkkyyttä. Tuuli oli päivän
aikana yltynyt ja pyöräosuuden toinen vastatuuli pätkä oli jotain mitä en ole
ennen kokenut. Vauhti tasaisella 15-20km/h vaikka yritti polkea kuinka kovaa.
Tässä viimeisessä 10km vastatuuliosuudessa meinasi usko loppua. Ajosta tuli
väkinäistä ja kadenssi tippui 55-65 optimaalisen 90 sijaan. Reidet alkoivat
kramppailemaan ja odotin jo kovasti juoksuosuudelle pääsyä. Pyörävaihdossa olin
kisan 9 ja Kaitsu oli n. 6-7min perässä. Kisa meni siis oikein mallikkaasti
tähän asti.
(Tabayescon nousussa) Kuvaaja: Iri Quintero
(Tabayescon nousussa) Kuvaaja: Iri Quintero
Juoksu 20km
Juoksu käytiin Costa Tequisen rantatietä pitkin 2x10km
matkalla. Turisteja oli tiellä todella paljon ja homma oli aika älytöntä paikka
paikoin. Juoksussa huomasi kovan pyöräosuuden ja leirin rasitukset. Kimmoisuus
oli poissa ja syke ei noussut kuin aerobiselle kynnykselle. Etureidet
kramppasivat heti jos vauhtia yritti nostaa ja vauhti oli alusta pitäen
aerobisen kynnyksen 4.30min/km vauhtia. Tällä tasaisella jyräyksellä menin
myötä- ja vastatuuliosuudella. Muutama kaveri meni ohitse 15km jälkeen ja
Kaitsu 18,5km kohdalla. Ei kyllä juurikaan ollut paukkuja saatikka kiinnostusta
lähteä haastamaan siinä kohtaa kun jalka oli tyhjä ja päkiän rakot laittoivat
puremaan hammasta. Jostain syystä kompressiosukat ja asicsin ds trainerit eivät
olleet hyvä valinta ja minulle tuli todella isot rakot päkiöihin jo 5km juoksun
jälkeen. Onneksi sain Marialta 10km kohdalla tavalliset juoksusukat jalkaan ja
päkiöiden kiputila muuttui siedettäväksi. Tosin tuohon sukkavaihtoon taisi
mennä suomalaisten keskinäisen kisan voitto.;)
Kisa oli todella raskas, mutta antoi tosi hyviä merkkejä
kunnosta. Vielä pari kuukautta kovaa treeniä niin alan olemaan valmis kauden
päätavoitteeseen Itävallan Ironmaniin.
Kisa pitkän kahden viikon leirin päätteeksi on mielestäni
hyvä ja motivoiva valinta. Leirin treeneissä ja määrissä tulee hiukan
passailtua ettei vedä itseään aivan piippuun ja leirin lopussa on porkkana mitä
odottaa. Monesti kahden viikon määräharjoittelu laittaa pahasti puuduttamaan ja
leirin viimeiset päivät menee kotimatkaa odotellessa. Nyt näin ei käynyt.
Määrää tuli sopivasti 57h kahteen viikkoon ja tehoa vähintään riittävästi.
Tästä rupeamasta palauttelen viikon ja aloitan seuraavan harjoitusjakson kohti
kesää.
(Suomalaiset maalissa) Kuvaaja: Tuuli Isomeri
(Suomalaiset maalissa) Kuvaaja: Tuuli Isomeri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti