perjantai 6. marraskuuta 2015

Kauden päätös

Perinteisesti, kauden päättyessä kroppa ja mieli meni heti off-seasonille ja blogin kirjoittaminen jäi tauolle. Nyt on hyvä aika aloittaa taas tällä rintamalla kun intoa ja puhtia harrastukseen löytyy.

Kauden viimeinen kisa oli kohdallani Tahkolla Finntriathlonin #kerääkokosarja päätöskilpailu täydellä matkalla. Kisan kulku oli odotetunlainen ja vetelin koko matkan aika iloisissa tunnelmissa, turhia stressaamatta. Niin näköjään saa aika hyvän tuloksenkin aikaiseksi.:) Tavoite oli tehdä tasapainoinen kisa ja niin etten oksenna juoksuosuudella.

Kisapäivä avautui todella tuulisena ja 3,8km uinti suoritettiin Tahkolla ihan jäätävässä Suomi aallokkossa. Lyhyttä terävää aaltoa, jonka läpi pitää vain puskea. Olin alkuun hiukan kujalla, miten tässä pitäisi uida, mutta parin kilsan jälkeen napsahti kone käyntiin ja taisi olla parasta kisa-uintia ikinä. Rantauduin oman sarjani kärjessä Juha-Matti Halosen kanssa ajassa 58+min.

Kuva: Timo Kananoja

Pyöräilyyn lähdin watteja tiukasti seuraten varsinkin ylämäissä, jotta en aja jalkoja alta. Mäet eivät kulkeneet juuri mihinkään, johtuen painavahkosta ruhostani, mutta tasaisella kulku oli mainiota. Tästä saan kiittää myös huipputason triathlonpyörääni Felt IA:ta. On hieno tunne ajaa kun tietää, että vauhti on vain itsestä kiinni ja kalustolla saa eroa muihin. Huomasin 75km ajon jälkeen, että keskiwatit olivat hiukan liian korkeat ja hölläsin loppua kohti hieman. Lemmettylä tykitti ohi jossain kohtaa, enkä viitsinyt lähteä sotkemaan hyvin sujunutta tasaista ajoa muiden perään ryntäilemällä. Pyörässä en tuntenut juuri missään kohtaa heikkoa hetkeä ja keskiwatitkin lipsahti vahingossa +10 pykälää suunniteltua korkeammalle. Pyöräaika 4h51min

 Kuva: Timo Kananoja

Juoksuvaihdossa tein aivan turhan vessakäynnin, jossa turhaantui 2-3 minuuttia aikaa.  Juoksuun lähdin sykkeitä seuraillen sillä idealla, että toinen puolikas kulkee samaa vauhtia tai kovempaa. Juoksun reitti oli jälleen kerran aika vaativa vrt. maailmalla käytäviin tri-kisoihin. Naputtelin tasaisia kilometrejä ja sijoitukseni pysyi pitkään koko kisassa neljäntenä. Toisella puolikkaalla kulku oli edelleen mainiota, mutta sykkeet alkoivat tippumaan. En uskaltanut nostaa vauhtia, koska 3 edellisestä Ironmanista tulleet oksentelut olivat vielä tuoreessa muistissa. Vikan kympin vedin ihan hurmoksessa ja se taisi olla omalla kohdalla nopein kymppi kisassa. Jarno Piik veteli vikalla kympillä ohi ja ihan omaa vauhtia, eipä ollut saumoja vastata. Maalissa oli fressi olo, joten paukkuja jäi kroppaan. Marathon aika 3.23 ja loppuaika 9h19min. Kokonaissijoitus 5, kovien heppujen takana ja kohtalaisen pienillä eroilla. Hyvä ja tasapainoinen kisa! Lopputulemana säilytin #kerääkokosarjan kolmannen sijan. Tyytyväinen täytyy olla. Kiitos Finntriathlon organisaatiolle huipusti järjestetyistä kisoista!

Kuva: Timo Kananoja

Kaudesta jäi positiivinen fiilis. Melkeinpä kaikki kisat kulki ennätysvauhtia, vaikka panostus oli aika pieni loppupeleissä.

No mitäs sitten seuraavaksi? Plani on aika selvä. Nyt pk-kausi käynnissä ja valmistautuminen kohti Ironman South Africa kisaa, joka käydään Port Elizabethissa 10.4. Pieniä ihania haasteita mahtuu kevääseen kun meille syntyy vuoden vaihteessa esikoinen. Mikäli vain pienokaisen kanssa menee kaikki hyvin, niin eiköhän sitä kerkeä myös keväällä treenamaan. Jos ei kerkeä niin sitten menen fiilistelemään Afrikkaan. Jos kerkeää treenamaan, niin sitten pamautetaan tulos tiskiin ja nokka kohti Hawai. Jää nähtäväksi miten käy.:)