Syksystä voidaan puhua ainakin täällä Turun suunnalla. Kelit ovat ollet tuuliset, kalseat ja pimeää on riittänyt. Kelistä en ole lannistunut vaan olen ottanut kaiken ilon irti pitävästä alustasta ja juoksemisesta. Syksyn juoksulenkit ovat olleet varsin iloista tekemistä, koska akillesjänteet eivät ole pahemmin kipuilleet. Olenkin joutunut olemaan akilleksien kanssa tosi tarkkana - jokainen lenkki kompressiosukkien kanssa ja jos kipuilua on ollut niin välittömästi jäätä, hierontaa ja pohjevenyttelyä.
Juoksutekniikan parantaminen on ollut pääpainona syksyn treeneissä. Tähän on ollut apuna Turun juoksijoiden yhteistreenit joissa ollaan keskitytty takareiden ja pakaroiden aktivoimiseen ja sitä kautta parempaan askellukseen. Elikkä treeneissä on vedetty koordinaatioita ja tämän jälkeen 200m-1km vetoja. Joka treenissä vauhti on parantunut, joten käsittääkseni jotain on tullut tehtyä oikein. Työtä tuossa on vielä tosin (helvetin) paljon jäljellä. Treeneissä on mukana käytännössä Suomen juoksukärki, joten oman surkean tasonsa näkee välittömästi. Motivoivaa sanon minä.
Pari viikkoa takaperin oli triathlonjaostomme syysleiri, jossa tekniikka oli suuressa osassa. Itse sain aimoannoksen kuraa niskaani uinti-ja juoksutekniikasta. Tekniikkakehitys kohteita löytyy muutamia ja kun ne saan kuntoon niin vauhtia nassahtaa huomattavasti lisää. Vaikka olenkin jo periaatteessa vanha kehäraakki harrastusvuosiin nähden katsottuna, niin vielä on asioita missä kehittyä ja roimasti. Tämä jos joku on erittäin motivoivaa.
perjantai 13. joulukuuta 2013
tiistai 8. lokakuuta 2013
Joroinen, Wiesbaden ja off-season
Kaksi kisaa ja lepotauko on mahtunut loppukesään ja syksyyn. Aloitetaan joroisista.
Joroinen oli kauden toinen päätavoite, koska Lanzan kisasta ei tullut lippua Hawain mm:iin. Tavoitteessani onnistuin, koska sain Joroisilla tehtyä tasaisen hyvän suorituksen jolla irtosi kokonaiskisan 7. sija ja Sm 6. Tähän täytyy olla varsin tyytyväinen, koska osanottajalista oli jäätävän kova. Ei sieltä tainnut puuttua yhtään kovaa suomalaista menijää.
Uinti oli joroisilla legendaarisen rankka. Älytöntä järviaallokkoa pahimmillaan, onneksi näin, koska ainakin minulle se näytti sopivan ihan hyvin. Nousin uinnista Miettisen ja Eratin kanssa hyvissä asemissa. Pyöräilyn otin varsin rauhallisesti heti alussa etten ajanut turhaa jalkoja alta. Oikeastaan koko matka meni hiukan passaillen ja odottaen väsymisen merkkejä. Väsymistä ei onneksi tullut ja pyöräaika oli varsin mainio 2h13min. Juoksu meni taas kramppeja vastaan kamppaillessa ja vähän siinä menossa näkyi akillesjänne-vaivojen takia vähäiseksi jääneet juoksukilometrit. Mutta ajallisesti hyvä kisa 4h18min, muutama kova kaveri takana ja varsinkin pyöräilyn helppous jätti kisasta hyvän mielen.
Kisan jälkeiseen palautumiseen meni tuhottoman kauan aikaa. En ole pitkään aikaan saanut tuollaista lihaskipua aikaiseksi triathlon kisojen jälkeen. Nyt jalat olivat aivan tönköt viikon verran, eikä kroppa oikein toiminut parin viikon jälkeenkään.
Kävin Liedossa ajamassa valmistavan pyöräkisan viikkoa ennen Wiesbadenin EM-puolikasta. Sielläkin jalat oli aivan tönköt, mutta onneksi ajo oli riittävän vahvaa, jotta selvisin pääjoukossa maaliin.
Wiesbadenin EM:t oli mukava kauden päätöskisa vaikka kisa itsessään meni minulta hyvinkin alavireisesti. Uinnissa oli joku jumi päällä enkä saanut hyvää rytmiä missään kohtaa päälle. Pyöräilyssä alun tasainen pätkä kulki oikein hyvin ja jälkeenpäin trackerista katsottuna ajoin melkein samaa vauhtia Pro:n kanssa. Wiesbadenin reitillä mäet alkavat 30km jälkeen ja ne on pitkiä ja jyrkkiä! Välillä tuntui, että en pääse mäkiä millään ylös. Valitsin kiekoiksi levyn taakse ja 50mm aeron eteen ja levy oli todellakin väärä valinta painon takia. Tokihan myös kuskin 4 "ylimääräisrä" kiloa painoi noissa nousuissa.. Alamäissä ajoin kerran reitiltä ulos 50kmh vauhtia jonka jälkeen lopetin riskien otot ja yritin nauttia kisasta. Juoksu oli myös tosi väsynyttä ja askel oli raskas. Huono suoritus, mutta onneksi mukava kisa ja kokemus.
Kausi siis päättyi wiesbadeniin, jonka jälkeen oli kuukauden treenitauko. Samalla tuli annettua akillesjänteelle kaivattua lepoa.
Nyt on taas täysi hönkä treeneissä päällä ja tavoite asetettu 30.6 kisattavaan Ironman Austria kisaan! Tätä kisan 2013 koostetta on tullut fiilisteltyä muutamaan otteseen:
Joroinen oli kauden toinen päätavoite, koska Lanzan kisasta ei tullut lippua Hawain mm:iin. Tavoitteessani onnistuin, koska sain Joroisilla tehtyä tasaisen hyvän suorituksen jolla irtosi kokonaiskisan 7. sija ja Sm 6. Tähän täytyy olla varsin tyytyväinen, koska osanottajalista oli jäätävän kova. Ei sieltä tainnut puuttua yhtään kovaa suomalaista menijää.
Uinti oli joroisilla legendaarisen rankka. Älytöntä järviaallokkoa pahimmillaan, onneksi näin, koska ainakin minulle se näytti sopivan ihan hyvin. Nousin uinnista Miettisen ja Eratin kanssa hyvissä asemissa. Pyöräilyn otin varsin rauhallisesti heti alussa etten ajanut turhaa jalkoja alta. Oikeastaan koko matka meni hiukan passaillen ja odottaen väsymisen merkkejä. Väsymistä ei onneksi tullut ja pyöräaika oli varsin mainio 2h13min. Juoksu meni taas kramppeja vastaan kamppaillessa ja vähän siinä menossa näkyi akillesjänne-vaivojen takia vähäiseksi jääneet juoksukilometrit. Mutta ajallisesti hyvä kisa 4h18min, muutama kova kaveri takana ja varsinkin pyöräilyn helppous jätti kisasta hyvän mielen.
Kisan jälkeiseen palautumiseen meni tuhottoman kauan aikaa. En ole pitkään aikaan saanut tuollaista lihaskipua aikaiseksi triathlon kisojen jälkeen. Nyt jalat olivat aivan tönköt viikon verran, eikä kroppa oikein toiminut parin viikon jälkeenkään.
Kävin Liedossa ajamassa valmistavan pyöräkisan viikkoa ennen Wiesbadenin EM-puolikasta. Sielläkin jalat oli aivan tönköt, mutta onneksi ajo oli riittävän vahvaa, jotta selvisin pääjoukossa maaliin.
Wiesbadenin EM:t oli mukava kauden päätöskisa vaikka kisa itsessään meni minulta hyvinkin alavireisesti. Uinnissa oli joku jumi päällä enkä saanut hyvää rytmiä missään kohtaa päälle. Pyöräilyssä alun tasainen pätkä kulki oikein hyvin ja jälkeenpäin trackerista katsottuna ajoin melkein samaa vauhtia Pro:n kanssa. Wiesbadenin reitillä mäet alkavat 30km jälkeen ja ne on pitkiä ja jyrkkiä! Välillä tuntui, että en pääse mäkiä millään ylös. Valitsin kiekoiksi levyn taakse ja 50mm aeron eteen ja levy oli todellakin väärä valinta painon takia. Tokihan myös kuskin 4 "ylimääräisrä" kiloa painoi noissa nousuissa.. Alamäissä ajoin kerran reitiltä ulos 50kmh vauhtia jonka jälkeen lopetin riskien otot ja yritin nauttia kisasta. Juoksu oli myös tosi väsynyttä ja askel oli raskas. Huono suoritus, mutta onneksi mukava kisa ja kokemus.
Kausi siis päättyi wiesbadeniin, jonka jälkeen oli kuukauden treenitauko. Samalla tuli annettua akillesjänteelle kaivattua lepoa.
Nyt on taas täysi hönkä treeneissä päällä ja tavoite asetettu 30.6 kisattavaan Ironman Austria kisaan! Tätä kisan 2013 koostetta on tullut fiilisteltyä muutamaan otteseen:
torstai 18. heinäkuuta 2013
Joroisten SM-puolimatka lauantaina!
Treenit ovat rullanneet mukavasti ennen Joroisten puolimatkan SM-kisaa. Sain tehtyä Voimarinteen perusmatkalla hyvä tasaisen suorituksen, jolla irtosi kovatasoisessa kisassa sija 3. Uinti kulki oikein mallikkaasti, rantauduin neljäntenä. Pyörällä pääsin Miettisen Tuukan kanssa ajamaan ja juoksuun siirryimme kärjessä. Juoksussa Tuukka meni menojaan ja voitti. Stenroosin Jarno vielä kuittasi minut juoksussa, mutta onneksi takaa tulleet kovat juoksijat Söderdahlin Kaitsu ja Ile Utriainen pysyivät muutaman sekunnin turvin takana.
Tulokset:
http://team226.net/time/2013voimarinnela/
Kisa meni muuten oikein mallikkaasti, mutta juoksu oli aika tervan juontia. Juoksujalka oli poissa nähtävästi kovien pyörätreenien takia. Pari päivää ennen voimarinteen kisaa rykäsin paikallisessa 10km tempokisassa uuden ennätykseni (10sek parannus) ja siihen päälle vielä kovia 5min juoksuvetoja + kelausuinti. Kroppa ei siis ollut palautuneessa tilassa tuossa kisassa. Juoksu on tuntunut onneksi paremmalle tuon kisan jälkeen, joten voin hyvillä mielin lähteä Joroisiin taistelemaan hyvästä sijoituksesta. Tänä vuonna viivalla on älyttömän kovia menijöitä, joten top 5 sijoitus vaatii täydellisen suorituksen ja ehkä hieman muiden epäonnea.
Viikolla tehty viimeistelytreeni meni huipusti, joten kaiken pitäisi olla kunnossa. Lauantaina otetaan kaikki irti mitä miehestä lähtee!
Kuvia Voimarinteen kisasta. Kuvaajana Kaisa Utriainen.
Loppukesän kisakalenterikin on lyöty lukkoon. Kesän viimeinen puristus tapahtuu 11.8 Ironman 70,3 EM-kisoissa Wiesbadenissa Saksassa.
Tulokset:
http://team226.net/time/2013voimarinnela/
Kisa meni muuten oikein mallikkaasti, mutta juoksu oli aika tervan juontia. Juoksujalka oli poissa nähtävästi kovien pyörätreenien takia. Pari päivää ennen voimarinteen kisaa rykäsin paikallisessa 10km tempokisassa uuden ennätykseni (10sek parannus) ja siihen päälle vielä kovia 5min juoksuvetoja + kelausuinti. Kroppa ei siis ollut palautuneessa tilassa tuossa kisassa. Juoksu on tuntunut onneksi paremmalle tuon kisan jälkeen, joten voin hyvillä mielin lähteä Joroisiin taistelemaan hyvästä sijoituksesta. Tänä vuonna viivalla on älyttömän kovia menijöitä, joten top 5 sijoitus vaatii täydellisen suorituksen ja ehkä hieman muiden epäonnea.
Viikolla tehty viimeistelytreeni meni huipusti, joten kaiken pitäisi olla kunnossa. Lauantaina otetaan kaikki irti mitä miehestä lähtee!
Kuvia Voimarinteen kisasta. Kuvaajana Kaisa Utriainen.
Loppukesän kisakalenterikin on lyöty lukkoon. Kesän viimeinen puristus tapahtuu 11.8 Ironman 70,3 EM-kisoissa Wiesbadenissa Saksassa.
keskiviikko 3. heinäkuuta 2013
Pyöräkisailua
Kävin hakemassa vauhtia jalkoihin pyöräilyn SM-kisoista Noormarkusta. Perjantaina ajettiin SM- tempo 45,2km mukavan mäkisellä reitillä ja sunnuntaina jatkettiin SM-maantielähdöllä 182km matkalla.
Pyörä ei ole kulkenut kesäkuussa juurikaan mitenkään, joten tiedossa oli tuskainen viikonloppu, tosin juuri sellainen minkä tarvitsin. Perjantain tempo lähti kulkemaan alkuun ihan hyvin ja ensimmäiset 25km kulki 42-43km/h keskarilla. 30-35km kohdalla olematon tankkaukseni kostautui ja räjähdin reitille ihan totaalisesti. Oli tekemistä päästä edes maaliin ja lopputulos oli totaalisen surkea. Maaliin pääsyn jälkeen makasin auton vieressä nurmikolla 15min ennen kuin Maria tuli laittamaan geeliä suuhun. En muista milloin olen viimeksi zipannut noin pahasti. En pystynyt edes loppuverryttelyä ajamaan.
Tempon jälkeen oli ankaraa tankkausta sunnuntain maantielähtöön. Tavoitteena oli päästä pääjoukossa maaliin, mutta jalka oli onneksi terävässä kunnossa ja loppupeleissä ajaminen oli todella helppoa. Olin mukana väli-irtiotossa ajamassa kärkeä kiinni 50-80km kohdalla. 4 kaverin hatkassa päästiin lähelle voittoon mennyttä irtiottoa, mutta viimeinen silaus jäi uupumaan ja pääjoukko ajoi meidät kiinni. Loppupuolella kisaa oli selvää, että pääjoukko ei aja irtiottoa kiinni ja ajattelin kokeilla josko triathlonmies löytäisi itsensä 10 sakista. Iskin Kejon Mikon perään 165km kohdalla. En saanut Kejoa kiinni, mutta onneksi 10km ennen maalia muutama kaveri oli irtautunut pääjoukosta ja pääsin siihen ryhmään ajamaan. Tällä porukalla saatiin tehtyä riittävä ero pääjoukkoon ja päästiin kirimään top 10 paikoista. Vedin ensimmäisen kirin 1,5 vuoteen ja se ei todellakaan riittänyt mihinkään.;) Lopputulema: SM-maantie sijoitus 13. Hyvä ajo ja hyvä mieli. Jonkilainen superkompensaatio tapahtui perjantain tsippauksen ja tankkauksen johdosta ja jaloista lähti kaikki potentiaali irti. Pitäiskö kokeilla Joroisille samaa taktiikka, kun tämä näyttää minulle tehoavan? Kisassa ammattilaiset jyräsi. Veikkanen voitti oikeutetusti Suomi-paidan. Paajanen kakkonen ja Turun Urheiluliiton Felt-kuski Mika Simola ajoi hienosti kolmanneksi.
Kuva: Jari Birling
Kunto kohti Joroista on siis huimassa nousussa. Viikonloppuna menen Sastamalaan perusmatkan kisaan hakemaan lisää kuntoa. Kunnon haku reissulla olisi myös suotavaa löytää itsensä palkintopallilta. Onneksi siellä on kovia kavereita viivalla niin se ei ole mikään itsestään selvyys.
Tulokset:
SM-Tempo
SM-Maantie
Pyörä ei ole kulkenut kesäkuussa juurikaan mitenkään, joten tiedossa oli tuskainen viikonloppu, tosin juuri sellainen minkä tarvitsin. Perjantain tempo lähti kulkemaan alkuun ihan hyvin ja ensimmäiset 25km kulki 42-43km/h keskarilla. 30-35km kohdalla olematon tankkaukseni kostautui ja räjähdin reitille ihan totaalisesti. Oli tekemistä päästä edes maaliin ja lopputulos oli totaalisen surkea. Maaliin pääsyn jälkeen makasin auton vieressä nurmikolla 15min ennen kuin Maria tuli laittamaan geeliä suuhun. En muista milloin olen viimeksi zipannut noin pahasti. En pystynyt edes loppuverryttelyä ajamaan.
Tempon jälkeen oli ankaraa tankkausta sunnuntain maantielähtöön. Tavoitteena oli päästä pääjoukossa maaliin, mutta jalka oli onneksi terävässä kunnossa ja loppupeleissä ajaminen oli todella helppoa. Olin mukana väli-irtiotossa ajamassa kärkeä kiinni 50-80km kohdalla. 4 kaverin hatkassa päästiin lähelle voittoon mennyttä irtiottoa, mutta viimeinen silaus jäi uupumaan ja pääjoukko ajoi meidät kiinni. Loppupuolella kisaa oli selvää, että pääjoukko ei aja irtiottoa kiinni ja ajattelin kokeilla josko triathlonmies löytäisi itsensä 10 sakista. Iskin Kejon Mikon perään 165km kohdalla. En saanut Kejoa kiinni, mutta onneksi 10km ennen maalia muutama kaveri oli irtautunut pääjoukosta ja pääsin siihen ryhmään ajamaan. Tällä porukalla saatiin tehtyä riittävä ero pääjoukkoon ja päästiin kirimään top 10 paikoista. Vedin ensimmäisen kirin 1,5 vuoteen ja se ei todellakaan riittänyt mihinkään.;) Lopputulema: SM-maantie sijoitus 13. Hyvä ajo ja hyvä mieli. Jonkilainen superkompensaatio tapahtui perjantain tsippauksen ja tankkauksen johdosta ja jaloista lähti kaikki potentiaali irti. Pitäiskö kokeilla Joroisille samaa taktiikka, kun tämä näyttää minulle tehoavan? Kisassa ammattilaiset jyräsi. Veikkanen voitti oikeutetusti Suomi-paidan. Paajanen kakkonen ja Turun Urheiluliiton Felt-kuski Mika Simola ajoi hienosti kolmanneksi.
Kuva: Jari Birling
Kunto kohti Joroista on siis huimassa nousussa. Viikonloppuna menen Sastamalaan perusmatkan kisaan hakemaan lisää kuntoa. Kunnon haku reissulla olisi myös suotavaa löytää itsensä palkintopallilta. Onneksi siellä on kovia kavereita viivalla niin se ei ole mikään itsestään selvyys.
Tulokset:
SM-Tempo
SM-Maantie
maanantai 24. kesäkuuta 2013
Takaisin sorvin ääreen
Lanzaroten kisan jälkeinen henkinen ja fyysinen palautuminen kesti 3,5 viikkoa jonka aikana tuli 4kg painoa lisää. Treenailin 2-3kertaa viikossa kevyesti odotellen oikeaa treenifiilistä. Tokihan treeni intoon ja urheilun vähyyteen vaikutti osittain myös superkivojen häidemme järjestelyt. Häät on nyt takana (ja naisella on uuden nimen myötä uusi blogiosoite: mariakasurinen.blogspot.fi );) Treenifiilis palautui häiden jälkeen juhannusviikolla jolloin viikkoon mahtui kisailua Turun juhannustriathlonissa ja lukuisia hyviä treenejä. Kisassa luulin, että kuolen happoihin ensimmäisen poijun jälkeen. Sain kun sainkin itseni kömmittyä maaliin sijalla 4. Joka oli fiiliksen nähden ihan ookkei.
Juhannustriathlonin jälkeisenä päivänä ajoimme Marian kanssa älyttömän hienon ja pitkän juhannuslenkin - saariston rengastien ympäri. 200km mukava päiväajelu on parasta pk-treeniä mitä voi tehdä. Tämä oli jo toinen vuosi kun tehtiin näin ja paras lenkki minkä Suomessa olen ajanut. Suosittelen! Otettiin paljon hyviä kuvia jotka ajattelin tähän laittaa, mutta meidän totaalisurkea i-macci ei jostain syystä nyt toimi kunnolla ja kuvia ei saa ladattua.
Juhannuskisailut jatkuivat torstaina illalla/yöllä 7,5km Jurttijuoksulla Mietoisissa. Mielenkiintoinen reitti kulki maalaisteitä ja metsäpolkuja pitkin. Juoksu taittui maastossa 3.51min/km vauhtia. Ihan ok juoksu kun kovia happotreenejä ei ole tullut liiemmin tehtyä.
Viikkoon mahtui myös pitkä juoksu, pari uintia ja eilinen kova pyöräily, jossa ajoin 20km + 10km tempot kovaa, joista 10km kaikki pelissä. Kymppitempossa jäin kauden parhaastani tasan 1 min, joka kertoo tällä hetkellä karun totuuden kunnosta. Pitkään jaksaa mennä, mutta tehoja ei saa irti. On aika selvää mitä pitää harjoitella ennen Joroisten puolimatkaa.
Viikonloppuna ajan SM-tempon ja SM-maantien jossa puolikuntoinen joutuu puristamaan ihan toden teolla, että pysyy edes porukoissa. Eilisen ajon jälkeen ajattelin, että jätän tempon väliin mutta eipä tuollaista puristusta pysty yksinään tekemään, joten ei muuta kun viivalle. Parin viikon päästä on tarkoitus startata Sastamalassa olympiamatkan kisa ja tämän jälkeen herkistellä Joroisille kunnolla. Suunnitelma on aika selvä, tehoja paljon ja paino alas. Toivottavasti kevään maagiset jalat löytyy ennen Joroista.
Juhannustriathlonin jälkeisenä päivänä ajoimme Marian kanssa älyttömän hienon ja pitkän juhannuslenkin - saariston rengastien ympäri. 200km mukava päiväajelu on parasta pk-treeniä mitä voi tehdä. Tämä oli jo toinen vuosi kun tehtiin näin ja paras lenkki minkä Suomessa olen ajanut. Suosittelen! Otettiin paljon hyviä kuvia jotka ajattelin tähän laittaa, mutta meidän totaalisurkea i-macci ei jostain syystä nyt toimi kunnolla ja kuvia ei saa ladattua.
Juhannuskisailut jatkuivat torstaina illalla/yöllä 7,5km Jurttijuoksulla Mietoisissa. Mielenkiintoinen reitti kulki maalaisteitä ja metsäpolkuja pitkin. Juoksu taittui maastossa 3.51min/km vauhtia. Ihan ok juoksu kun kovia happotreenejä ei ole tullut liiemmin tehtyä.
Viikkoon mahtui myös pitkä juoksu, pari uintia ja eilinen kova pyöräily, jossa ajoin 20km + 10km tempot kovaa, joista 10km kaikki pelissä. Kymppitempossa jäin kauden parhaastani tasan 1 min, joka kertoo tällä hetkellä karun totuuden kunnosta. Pitkään jaksaa mennä, mutta tehoja ei saa irti. On aika selvää mitä pitää harjoitella ennen Joroisten puolimatkaa.
Viikonloppuna ajan SM-tempon ja SM-maantien jossa puolikuntoinen joutuu puristamaan ihan toden teolla, että pysyy edes porukoissa. Eilisen ajon jälkeen ajattelin, että jätän tempon väliin mutta eipä tuollaista puristusta pysty yksinään tekemään, joten ei muuta kun viivalle. Parin viikon päästä on tarkoitus startata Sastamalassa olympiamatkan kisa ja tämän jälkeen herkistellä Joroisille kunnolla. Suunnitelma on aika selvä, tehoja paljon ja paino alas. Toivottavasti kevään maagiset jalat löytyy ennen Joroista.
sunnuntai 9. kesäkuuta 2013
Ironman Lanzarote 2013
Pahoittelut myöhästyneestä kisaraportista. Kisan jälkeiset 2-3 viikkoa on mennyt töissä, työreissuissa ja polttareissa (jotka oli pitkät ja rasitukseltaan vähintäänkin ironmanin veroiset…;))
10kk kova satsaus tähän yksittäiseen kisaan oli kovin mitä ikinä olen tehnyt mitään kisaa varten. Jokainen syksyinen, talvinen ja keväinen päivä alkoi Ironman lanzarote mielessä ja jokainen päivä päättyi tätä kisaa miettien. 5 viikkoa aikasemmin vedetty puolimatkan kisa Espanjassa loi itseluottamusta ja olin varma, että samanlaiset maagiset jalat löytyvät pääskabaan. Lopputulos jäi kauas siitä mitä mihin tähtäsin ja tämän takia fiilis on ollut aika tyhjä kisan jälkeen ja välillä on tuntunut onko tällaisessa mitään järkeä. Tähän lajiin kun panostaa täyspäiväisen työn ohessa täysiä, henkiset ja fyysiset resurssit limiiteillä, niin soisi onnistuvan suorituksen tulevan silloin kun pitääkin. Nyt ei tullut ja syitä on monia.
Matkustimme Lanzarotelle viikkoa aikaisemmin, jotta keho tottui lämpöön ja kisaan sai latautua rauhassa. Tein viikolla hyväksi todettuja perustreenejä, mutta jokaisessa treenissä tunsin, että joku on vialla. Lihaksia särki hiukan ja pientä jumia oli selässä ja jaloissa. Saattoi olla, että Suomen päässä viimeistelytreenit meni vähän liian kovilla tehoilla ja vähän liian kylmässä säässä. En turhia tästä hätääntynyt, koska tiesin, että yksi päivä voi muuttaa fiiliksen suhteen kaiken. Tuuli oli koko viikon kova. Alkuviikosta lämpöä oli +30 ja pyörälenkillä tuntui, että pää räjähtää tempokypärän sisään. Onneksi lämpötila laski kohti kisapäivää suomalaiselle sopiviin +20-25 lukemiin. Kisaa odottelin rennolla mielin, koska liikaa jännittäminen vie parhaan terän pois.
Kisa-aamu oli sateinen ja sääennustus lupasi +20-25 astetta aurinkoista keliä mutta kovaa tuulta. Aamulla pyörän tsekkaus, renkaisiin paineet, aurinkorasvan levitys ja märkäpuku päälle. Kävin tekemässä 5min verryttelyuinnin ja siirryin 15min ennen starttia kyynärpäätaktiikalla eturiviin.
Uinti 3,8km
Sain paikallisen ravintolan pitäjältä hyviä vinkkejä uintiin. Hän on tehnyt kisan kolmesti ja uinut treenit samalla rannalla missä kisa järjestettiin. Valitsin vinkkien mukaan paikan oikeasta reunasta, koska virtaus meressä tulee oikealta ja tällä tavalla pääsin ensimmäiselle oikealta kierrettävälle poijulle automaattisesti. Startti oli hyvä, kärjessä suoraan pro-sarjan jalkoihin ja oma rytmi päälle. Uinti lähti todella hyvin liikkeelle ja keskityin nopeaan vetotiheytyyn ja helppoon uintiin. Päässä soi biisejä ja fiilis oli mahtava! Kovan virtauksen huomasi takaisin tulomatkalla, jossa joutui tekemään selkeästi enemmän töitä. Keskityin isossa pääryhmässä uimiseen ja varmistelin porukan hännillä, että pysyn koko ajan hyvässä peesissä ja säästelen voimia. Eka 1,9km kierros meni vähän alle 27min. Toisella kierroksella sama kaava. Rannasta oikea linja, ui suoraan ja virtaus vie poijulle. Tässä pääsin kärkiryhmän kärkeen, josta tiputtauduin pikkuhiljaa hännille peesaamaan. Nousin merestä 54min jälkeen – nappi uinti, hyvä fiilis, tästä on hyvä jatkaa. Olin uinnin jälkeen turvallisesti 30 sijan paikkeilla 1800 kisaajan joukosta.
Pyöräily 180km
Nopea vaihto ja pyörän päälle. Edessä oli 6 kaverin juna, jonka ohitin 5km ajon jälkeen. Keskityin hyvään pyöritykseen kadenssin näyttäessä 90-100 ja varmistin, että syke ei mene liikaa yli aerobisen kynnyksen. Ekaan pitkään 5km nousuun oli noussut jo 18:toista ja nousun pyörittelin pienellä vaihteella kevyesti ylös. Nousun jälkeen tuli epätasainen kohta, jossa pyörä poukkoili ja oli aikamoista rytyyttämistä. Huonon tieosuuden jälkeen pyörästä alkoi kuulua kummallista kitinää. Ajattelin, että ketjut alkoi sateen jälkeen vinkumaan, enkä panikoinut asiaa sen enempää. Pitkässä alamäessä ajoin 50-60km/h vauhtia saksalaisen pron kanssa ja ihmettelin miten on mahdollista, että joudun tekemään aivan liikaa töitä pysyäkseni kyydissä. Noissa vauhdeissa 10m peesistä saa kuitenkin suuren hyödyn ja yleensä siinä pystyy rullaamaan puoli-ilmaiseksi. 25km kohdalla porukkaa alkoi lipumaan ohi ja fillari vinkui. Ei voi olla totta, että on näin huono jalka tänään. 50km kohdalla aloin katsomaan pyörää tarkemmin ja vilkaisin etujarrua aeropullon takaa ja huomasin, että jarrun pultti on löystynyt ja jarru on hangannut etukiekkoon koko ajan. Hirveä raivo päälle ja kirosanoilta ei säästytty. Pysähdyin ja aloin huutamaan huoltoautoa. Huoltoauto saapui n. 5min odottelun jälkeen ja kiristi sekä keskitti jarrun. Tästä suivaantuneena ja hiukan paniikissa lähdin ajamaan vähän turhan kovaa. Selkä oli jumissa 80km kohdalla ja jalka alkoi painamaan. Mirador del riossa 120km jälkeen mies oli jo aika tyhjä. Geeliä ja urheilujuomaa koneeseen, eiköhän sillä taas lähde kulkemaan. Onneksi loppu 60km oli kohtalaisen tasaista ja myötätuulista, joten siinä en hävinnyt mahdottomia aikoja. Naisten voittaja tuli ohi Mirador del riossa joka vähän söi miestä. Viimeisessä tiukassa nousussa 160km kohdalla ojentajat, sisä- ja etureidet kramppasivat. Loppu oli onneksi enemmän ja vähemmän laskua jossa pääsi vähän palautumaan. Juoksuvaihtoon saavuin pyöräajan ollessa 5h39min. Ei sinnepäinkään mihin olisi mahdollisuudet.
Juoksu 42,2km
Vaihdossa meni tovi, koska jouduin tekemään pysähdyksen vessassa. Olin aivan katki jo päivän rasituksesta ja pelkäsin totaalikatkeamista. Juoksu lähti kuitenkin ihan hyvin rullaamaan ja sykkeet oli hyvällä tasolla, joten ajattelin, että vielä tästä hyvä tulee. Ensimmäinen pitkä 20km kierros meni ihan hyvin, mutta heti sen jälkeen kisasta tuli selviytymistaistelua. Kävelyaskelia juottoasemilla ja riittävästi juomaa ja geeliä. Viimeisen 10km aikana laatta meinasi lentää, pyörrytti ja välillä askeleet meni ristiin. Pari vikaa kilsaa meni kiukulla ja sumussa. Juoksuaika 3.43. Maalin ajassa 10h28min, mies kanveesiin ja baareilla tiputukseen.
Maaliinpääsyn jälkeen mielessä oli pettymys. Olin kokonaiskisassa 94 ja omassa sarjassa 5. Maria onneksi teki elämänsä suorituksen ja sijoittui naisten kisassa 11:toista ja omassa sarjassa toiseksi! Hawain paikka jäi saamatta vaikka sijoituksellisesti se ei ollut kaukana. Mariallakin jäi Hawain lippu harmillisesti 5min päähän. Tiputuksessa maatessani jo ajattelin, että eiköhän nämä 18 vuotta lajin parissa riitä ja on aika miettiä muita haasteita. Seuraavana päivänä fiilis oli onneksi jo toinen. Marialla hiukan aiemmin kun tökki mut ylös yöllä kysyäkseen milloin Nastolan SM-täysmatka järjestetään.:)
Kisan jälkeiset 2-3 viikkoa on mennyt kaikkeen muuhun kuin triathloniin satsaten mikä on toisaalta ollut ihan kivaa. Aikaa on vaikka mihin ja mielessä on ollut lähinnä tulevat häät. Kävin viikko sitten tekemässä ensimmäisen kunnon treenin altaassa, en päässy mihinkään ja olin aivan hapoilla. Tämän päivän pyörälenkillä kokeilin jo kovempaa ajoa ja jalka tuntui jo ihan hyvältä, joten nyt voisi olla aika laittaa treeneihin taas vauhtia päälle. Periatteessa olen tehnyt 3 kevyttä lenkkiä viikossa ja muuten levännyt. Ei ole kiinnostanut tehdä yhtään enempää. Turha silloin on itseään kiusata jos homma ei maistu. Henkinen palautuminen on kuitenkin äärimmäisen tärkeää tässä lajissa.
Seuraavat tärkeät kisat ovat Joroisilla ja sinne yritän saada jonkilaisen kunnon aikaiseksi. Mikäli joroisten jälkeen tekeminen treeneissä on vielä iloista niin saatan mennä Challenge Barcelonaan 6.10. Sinne kerkeän rakentamaan vielä uuden kuntopohjan.
10kk kova satsaus tähän yksittäiseen kisaan oli kovin mitä ikinä olen tehnyt mitään kisaa varten. Jokainen syksyinen, talvinen ja keväinen päivä alkoi Ironman lanzarote mielessä ja jokainen päivä päättyi tätä kisaa miettien. 5 viikkoa aikasemmin vedetty puolimatkan kisa Espanjassa loi itseluottamusta ja olin varma, että samanlaiset maagiset jalat löytyvät pääskabaan. Lopputulos jäi kauas siitä mitä mihin tähtäsin ja tämän takia fiilis on ollut aika tyhjä kisan jälkeen ja välillä on tuntunut onko tällaisessa mitään järkeä. Tähän lajiin kun panostaa täyspäiväisen työn ohessa täysiä, henkiset ja fyysiset resurssit limiiteillä, niin soisi onnistuvan suorituksen tulevan silloin kun pitääkin. Nyt ei tullut ja syitä on monia.
Matkustimme Lanzarotelle viikkoa aikaisemmin, jotta keho tottui lämpöön ja kisaan sai latautua rauhassa. Tein viikolla hyväksi todettuja perustreenejä, mutta jokaisessa treenissä tunsin, että joku on vialla. Lihaksia särki hiukan ja pientä jumia oli selässä ja jaloissa. Saattoi olla, että Suomen päässä viimeistelytreenit meni vähän liian kovilla tehoilla ja vähän liian kylmässä säässä. En turhia tästä hätääntynyt, koska tiesin, että yksi päivä voi muuttaa fiiliksen suhteen kaiken. Tuuli oli koko viikon kova. Alkuviikosta lämpöä oli +30 ja pyörälenkillä tuntui, että pää räjähtää tempokypärän sisään. Onneksi lämpötila laski kohti kisapäivää suomalaiselle sopiviin +20-25 lukemiin. Kisaa odottelin rennolla mielin, koska liikaa jännittäminen vie parhaan terän pois.
Kisa-aamu oli sateinen ja sääennustus lupasi +20-25 astetta aurinkoista keliä mutta kovaa tuulta. Aamulla pyörän tsekkaus, renkaisiin paineet, aurinkorasvan levitys ja märkäpuku päälle. Kävin tekemässä 5min verryttelyuinnin ja siirryin 15min ennen starttia kyynärpäätaktiikalla eturiviin.
Uinti 3,8km
Sain paikallisen ravintolan pitäjältä hyviä vinkkejä uintiin. Hän on tehnyt kisan kolmesti ja uinut treenit samalla rannalla missä kisa järjestettiin. Valitsin vinkkien mukaan paikan oikeasta reunasta, koska virtaus meressä tulee oikealta ja tällä tavalla pääsin ensimmäiselle oikealta kierrettävälle poijulle automaattisesti. Startti oli hyvä, kärjessä suoraan pro-sarjan jalkoihin ja oma rytmi päälle. Uinti lähti todella hyvin liikkeelle ja keskityin nopeaan vetotiheytyyn ja helppoon uintiin. Päässä soi biisejä ja fiilis oli mahtava! Kovan virtauksen huomasi takaisin tulomatkalla, jossa joutui tekemään selkeästi enemmän töitä. Keskityin isossa pääryhmässä uimiseen ja varmistelin porukan hännillä, että pysyn koko ajan hyvässä peesissä ja säästelen voimia. Eka 1,9km kierros meni vähän alle 27min. Toisella kierroksella sama kaava. Rannasta oikea linja, ui suoraan ja virtaus vie poijulle. Tässä pääsin kärkiryhmän kärkeen, josta tiputtauduin pikkuhiljaa hännille peesaamaan. Nousin merestä 54min jälkeen – nappi uinti, hyvä fiilis, tästä on hyvä jatkaa. Olin uinnin jälkeen turvallisesti 30 sijan paikkeilla 1800 kisaajan joukosta.
Pyöräily 180km
Nopea vaihto ja pyörän päälle. Edessä oli 6 kaverin juna, jonka ohitin 5km ajon jälkeen. Keskityin hyvään pyöritykseen kadenssin näyttäessä 90-100 ja varmistin, että syke ei mene liikaa yli aerobisen kynnyksen. Ekaan pitkään 5km nousuun oli noussut jo 18:toista ja nousun pyörittelin pienellä vaihteella kevyesti ylös. Nousun jälkeen tuli epätasainen kohta, jossa pyörä poukkoili ja oli aikamoista rytyyttämistä. Huonon tieosuuden jälkeen pyörästä alkoi kuulua kummallista kitinää. Ajattelin, että ketjut alkoi sateen jälkeen vinkumaan, enkä panikoinut asiaa sen enempää. Pitkässä alamäessä ajoin 50-60km/h vauhtia saksalaisen pron kanssa ja ihmettelin miten on mahdollista, että joudun tekemään aivan liikaa töitä pysyäkseni kyydissä. Noissa vauhdeissa 10m peesistä saa kuitenkin suuren hyödyn ja yleensä siinä pystyy rullaamaan puoli-ilmaiseksi. 25km kohdalla porukkaa alkoi lipumaan ohi ja fillari vinkui. Ei voi olla totta, että on näin huono jalka tänään. 50km kohdalla aloin katsomaan pyörää tarkemmin ja vilkaisin etujarrua aeropullon takaa ja huomasin, että jarrun pultti on löystynyt ja jarru on hangannut etukiekkoon koko ajan. Hirveä raivo päälle ja kirosanoilta ei säästytty. Pysähdyin ja aloin huutamaan huoltoautoa. Huoltoauto saapui n. 5min odottelun jälkeen ja kiristi sekä keskitti jarrun. Tästä suivaantuneena ja hiukan paniikissa lähdin ajamaan vähän turhan kovaa. Selkä oli jumissa 80km kohdalla ja jalka alkoi painamaan. Mirador del riossa 120km jälkeen mies oli jo aika tyhjä. Geeliä ja urheilujuomaa koneeseen, eiköhän sillä taas lähde kulkemaan. Onneksi loppu 60km oli kohtalaisen tasaista ja myötätuulista, joten siinä en hävinnyt mahdottomia aikoja. Naisten voittaja tuli ohi Mirador del riossa joka vähän söi miestä. Viimeisessä tiukassa nousussa 160km kohdalla ojentajat, sisä- ja etureidet kramppasivat. Loppu oli onneksi enemmän ja vähemmän laskua jossa pääsi vähän palautumaan. Juoksuvaihtoon saavuin pyöräajan ollessa 5h39min. Ei sinnepäinkään mihin olisi mahdollisuudet.
Juoksu 42,2km
Vaihdossa meni tovi, koska jouduin tekemään pysähdyksen vessassa. Olin aivan katki jo päivän rasituksesta ja pelkäsin totaalikatkeamista. Juoksu lähti kuitenkin ihan hyvin rullaamaan ja sykkeet oli hyvällä tasolla, joten ajattelin, että vielä tästä hyvä tulee. Ensimmäinen pitkä 20km kierros meni ihan hyvin, mutta heti sen jälkeen kisasta tuli selviytymistaistelua. Kävelyaskelia juottoasemilla ja riittävästi juomaa ja geeliä. Viimeisen 10km aikana laatta meinasi lentää, pyörrytti ja välillä askeleet meni ristiin. Pari vikaa kilsaa meni kiukulla ja sumussa. Juoksuaika 3.43. Maalin ajassa 10h28min, mies kanveesiin ja baareilla tiputukseen.
Maaliinpääsyn jälkeen mielessä oli pettymys. Olin kokonaiskisassa 94 ja omassa sarjassa 5. Maria onneksi teki elämänsä suorituksen ja sijoittui naisten kisassa 11:toista ja omassa sarjassa toiseksi! Hawain paikka jäi saamatta vaikka sijoituksellisesti se ei ollut kaukana. Mariallakin jäi Hawain lippu harmillisesti 5min päähän. Tiputuksessa maatessani jo ajattelin, että eiköhän nämä 18 vuotta lajin parissa riitä ja on aika miettiä muita haasteita. Seuraavana päivänä fiilis oli onneksi jo toinen. Marialla hiukan aiemmin kun tökki mut ylös yöllä kysyäkseen milloin Nastolan SM-täysmatka järjestetään.:)
Kisan jälkeiset 2-3 viikkoa on mennyt kaikkeen muuhun kuin triathloniin satsaten mikä on toisaalta ollut ihan kivaa. Aikaa on vaikka mihin ja mielessä on ollut lähinnä tulevat häät. Kävin viikko sitten tekemässä ensimmäisen kunnon treenin altaassa, en päässy mihinkään ja olin aivan hapoilla. Tämän päivän pyörälenkillä kokeilin jo kovempaa ajoa ja jalka tuntui jo ihan hyvältä, joten nyt voisi olla aika laittaa treeneihin taas vauhtia päälle. Periatteessa olen tehnyt 3 kevyttä lenkkiä viikossa ja muuten levännyt. Ei ole kiinnostanut tehdä yhtään enempää. Turha silloin on itseään kiusata jos homma ei maistu. Henkinen palautuminen on kuitenkin äärimmäisen tärkeää tässä lajissa.
Seuraavat tärkeät kisat ovat Joroisilla ja sinne yritän saada jonkilaisen kunnon aikaiseksi. Mikäli joroisten jälkeen tekeminen treeneissä on vielä iloista niin saatan mennä Challenge Barcelonaan 6.10. Sinne kerkeän rakentamaan vielä uuden kuntopohjan.
torstai 9. toukokuuta 2013
Odottavat tunnelmat - viikko ironmaniin
Viikko enää ja sitten pääsen irti! Sääennustukset näyttävät positiivisesti hieman viileämpää Lanzarotelle. Erinomainen juttu paksulle suomalaiselle pojalle.;) Tuuli tulee olemaan kova, mutta niin se on ollut täällä Turun treeneissäkin. Viime sunnuntain pitkä ja kova 150km pyöräily meni tuulta vasten kamppailessa, joten varmasti sain tehtyä hyvän simulaation Lanzan pyöräreitistä. Kropassa on ollut hyvä tunne ja jyminä päällä ja testit ovat menneet tosi hyvin. Uinnissa kovat vedot ovat kulkeneet 1.14/100m vauhdilla. Pyörä on parhaimpina päivinä kulkenut paremmin kuin ikinä. Juoksussa kovissa vedoissa on vauhdit olleet hyvällä tasolla ja pitkät lenkit ovat sujuneet vaivattomasti. Toki juoksumäärä on ollut vähäisempi mitä viime vuonna vammojen takia, mutta se nähdään viikon päästä lauantaina mikä sillä on ollut vaikutus. Juoksu on, niinkuin aina, se suurin kysymysmerkki. Kutakuinkin kaikki siis pitäisi olla kunnossa. Olen myös konsultoinut kokeneemmilta Lanzan kävijöiltä sopivaa taktiikkaa pyöräilyosuuteen. Aika selkeä mielipide on ollut, että alku ja mäet pitää vain ajaa rauhassa ja ottaa aika pois helpoista osioista. Toivottavasti pyöräjalka ei ole ainakaan kisan alussa ihan liekeissä, ettei ala keulimaan ja mene ylikylkien, nimim. kokemusta on.;) Kisakiekoiksi otan Zippin 404 avokiekot. Ne toimii sivutuulessa hyvin ja jos rengas menee niin paikkaus on kohtalaisen helppoa. Mietin levykiekon käyttöä, mutta korkeat aerot on ehkä varmempi valinta. Juoksukengiksi otan On-runningin Cloudsurferit. Maraton juostaan pääosin betonilla, joten mahdollisimman pehmeät kengät toiminee parhaiten. Samalla mallilla juoksin Nastolassa viime vuonna ja silloin ne näyttivät toimivan minulle.
Tein kovan treenin vielä tiistaina ja nyt loppuviikko menee levätessä (to ja la lepopäivä, muuten kevyttä) ja Lanzalle matkustamme lauantaina. Viimeisen viikon treenit näyttävät tältä:
- Sunnuntaina 3-4h kevyt pk pyörä + 10min juoksu
- Maanantaina 45min kova uinti
- Tiistaina kova pyöräily ja kova juoksu yht. 2h.
- Keskiviikko kevyt uinti 45min
- Torstai pyöräily 1,5h, jossa 6x1km kovaa
- Perjantai 10min uinti, 15min pyöräily, 10min juoksu.
Minun kropalle on aina toiminut parhaiten viikkoa aikaisemmin lepo ja viimeisellä viikolla vielä kohtalaisen kovaa treeniä. Näillä eväillä herkkyys ja tuntuma ollut yleensä parhaimmillaan. Toivotaan, että tämä taas toimii.
Väittäisin, että jokainen triathlonisti analysoi ja spekuloi tulevan kisan mahdollista loppuaikaa ja toki sitä itsekin olen tehnyt.;) Jos ajat näyttävät tältä; uinti 54-56min - pyörä 5h20min-5h35min - juoksu 3h20min-3h35min, niin olen tehnyt omasta mielestä suorituksen mihin uskon pystyväni. Loppuaika pitäisi siis painua alle 10h. Ja pakko sen onkin jos Hawaille haluaa (AG25-29 2 slottia jaossa). Toki Lanzaroten pyöräaikaan vaikuttaa suuresti tuuliolosuhteet, joten pyörä lienee vaikein arvioitava.
Nyt pyörien pakkaustouhuihin, jossa menee taas sopiva tovi kun pakattavaa on kaksin kappalein. Illalla hierontaan aukaisemaan viimeiset jumit pois. Mikäli hotellissamme on netti niin palailen vielä fiilisten suhteen pari päivää ennen kisaa.
torstai 18. huhtikuuta 2013
Triathlon de Elche – kausi positiivisesti käyntiin
Kisakausi pärähti käyntiin todella positiivisesti puolimatkan kisalla Triathlon de Elchessä Espanjassa. Talvella on treeneissä selvästi tullut tehtyä oikeita asioita ja varsinkin parina viime kautena kadoksissa ollut pyörävauhti oli taas palannut.
Kisoihin lähdin ilman sen suurempia tulostavoitteita, koska keväällä sairastelut ovat vaikuttaneet harjoitteluun todella paljon. Onneksi ennen kisaa sain tehtyä hyvän 3 viikon treeniblokin ja herkkyys kroppaan löytyi. Yllätyksekseni kisasta tuli sijoitus 22 ja kaikista parasta oli, että kulku oli ennätystahtia!
Kisa järjestettiin Espanjassa Alicanten lentokentän läheisyydessä. Osanottajia oli 1300 ja kisajärjestelyihin oli panostettu huolella. Ilmoittautuessani kisaan ajattelin, että ehkä on hyvä mennä Elite-sarjaan, jotta pääsen varmasti kovatasoiseen lähtöön. Yleensä isoissa kisoissa olen startannut ikäluokka-sarjassa, koska niissäkin on ollut riittävästi tekemistä, että pääsee edes lähelle palkintopallia. Nyt viivalla oli n. 90 elite starttaaja.
Kisarapsa:
Uinti 1,9km; M-elite ja ikäsarjat 20-30v starttasi 5min naisten jälkeen. Espanjalaiseen tyyliin startti oli 15min myöhässä, joten alkuverra tuli tehtyä turhan aikaisin. Asetuin eturiviin, jotta pääsisin kärjen mukaan heti alussa ennen ensimmäistä poijua ja saisin siitä hyvän peesin loppu-uintia varten. Startissa minut jyrättiin täysin ja ekat 100m uin pääasiassa tarzania, jotta naamaa ei olisi potkittu sisään. Ekan poijun jälkeen sain oman tilan ja pääsin tekemään omaa uintia ja ohittamaan hitaampia uimareita. 700m uinnin jälkeen iso pääjoukko sai minut kuitenkin kiinni ja tyydyin uimaan siinä. Olin muuten taas aivan ihmeissäni, että miten sellaisessa aallokossa voi tehdä rennon uinnin. Maininki oli kova ja suunnistaminen pirun vaikeaa. Onneksi sopivan vauhtinen ryhmä löytyi ja uin rennosti lopun matkaa ryhmän perässä. Uinnista taisin nousta 20-30 sijan paikkeilla ajassa 27min. Ihan ok uinti, suurin osa kärki elite-kavereista ui 26 min pintaan. Tosin pystyn kyllä parempaankin, koska oli taas aika shokki hypätä allastreeneistä suoraan mereen ja aaltoihin.
Pyörä 83km; Pyörällä lähdin tekemään omaa ajoa ja varmistelin, että en aja jalkoja alta. 10km kohdalla mukaan lyöttäytyi viime vuoden kisan kuudes Castro ja vauhti oli sopiva. Ajoimme vuorotellen 5km vetoja (10m peesirajaa noudattaen) ja vauhti tuntui sopivalta keskarin pysytellessä 40km/h tuntumassa. 50km kohdalla IM Lanzarotellakin pärjännyt Velazques sai meidät kiinni ja lähti rykimään hirmu vauhtia. Onneksi pysyin siinä mukana kohtalaisen helposti. Pyörä kulki todella helposti ja hymy oli sen takia herkässä. Pyöräilyn loppuaika 2.02 ja keskari 40,4.
Juoksu 19,5km; Juoksu oli alusta alkaen Ihan rennon tuntuista. Reitti juostiin kahten lenkkinä ja yhteen kierrokseen sisältyi mielenkiintoinen, mutta hapokas rappus- ja beachjuoksu. Rytmi katosi aina näiden osuuksien jälkeen. Pidin vauhdin tasaisilla 4.04-4.10min/km vauhtia ja noilla erikoisilla pätkillä vauhti tipahti 5min/km tuntumaan. 17km kohdalla alkoi vasta tuntumaan hiukan pahemmalle, mutta onneksi loppu tulee aina hyvällä kiukulla.
Loppuaika oli 3.57 ja sijoitus 22. Paras puolimatkan kisa ikinä! Erikoisen tästä tekee se, että hyvä kisasuoritus tuli jo näin aikaisessa vaiheessa kautta ja reidet ei krampanneet. Laskeskelin tuossa, että tämä oli 14 puolimatkan kisa ja ainoa, jossa krampit eivät ole vaivanneet. Pyörävauhtiin voin olla todella tyytyväinen, koska kovia vetoja olen päässyt vetämään vain Taxcilla. Jos matkat olisivat olleet oikeat niin ennätyskin olisi rikkoutunut. Isona plussana myös se, että kaveri joka pääsi viime vuoden Lanzan kisasta Hawaille jäi nyt 7min. Jos treenit menee putkeen vielä muutaman viikon ja sama herkkyys löytyy Lanzan IM-kisaan niin lippu Hawaille on aivan mahdollinen- se on kuitenkin se tämän kauden ultimate tavoite.
maanantai 11. maaliskuuta 2013
Takapakkia
Nyt on tullut triathlonrintamalla takapakkia oikein huolella. Kuumeinen flunssa iski muutama päivä pieleen menneen Pirkan hiihdon jälkeen. Tässä olen joutunut laskeskelemaan ja miettimään mahdollisuuksia päästä oikeasti huippukuntoon ennen Lanzaroten kisaa. Käytännössä kaksi sairastelua valmistavan jakson sisään on jo aika hazardi paketti, mutta ei tässä auta muu kuin miettiä positiivisesti ja luottaa luotuihin pohjiin ja tuleviin onnistuneisiin treeneihin.
Jos hyviä asioita väkisin hakemalla hakee tästä sairastelusta, niin ainakin lepäsin riittävästi ja akillesjänne ei enää vaivaa. Akillesjänne muuten kipeytyi ihan täysin lyttyyn juostujen juoksukenkien takia. Itselläni on jonkin verran ylipronaatiota ja neutraalit lässähtäneet kengät olivat syynä tuohon kipeilyyn. Noh, nyt on taas kengät päivitetty asicsin ja on runningin kengillä, erikoispohjallisten kera. Ainakaan vielä jänne ei ole alkanut tuntumaan.
Pirkan hiihto oli mielenkiintoinen "treeni". Edellisenä yönä oli satanut lunta 15-20 cm. Starttasin kisaan ensimmäisestä karsinasta, mutta hiukan taaempaa, koska ajattelin aloittaa hiihdon kohtalaisen rauhassa ja kiristää loppua kohden. No niinhän siinä kävi, että ekat 15-20 km oli pääosin tasatyöntyä ennen kuin pääsin omaa hiihtoa tekemään. Latupohja oli löysää ja kovalla jalkojen käytöllä ei oikein päässyt eteenpäin. 45km kohdalla molemmat ojentajat kramppasivat ja krampissa ne olivat maaliin asti. Potkien yritin taittaa matkaa, mutta vauhti hidastui selkeästi. Oli muuten viimeiset 40 km elämäni pisimmät hiihtokilometrit... Samalla tuli tehtyä talven väistämättä kovin harjoitus. Lopputulos oli surkea, mutta treeninä sisua vaativa, joten loppupeleissä juuri sellainen kuin piti. Tosin, Hiihto, pitkät työpäivät, stressi ja sairaana olevat ihmiset olivat liian tiukka yhdistelmä ja sairastuin toisen kerran kk sisään. Noh, näillä mennään mitä on tarjolla.
Jotta ei mene ihan valittamiseksi niin on mulla ens kesänä ainakin ihan älyttöämän hieno ja nopea pyörä. Ei ole vauhti välineistä kiinni!
Jos hyviä asioita väkisin hakemalla hakee tästä sairastelusta, niin ainakin lepäsin riittävästi ja akillesjänne ei enää vaivaa. Akillesjänne muuten kipeytyi ihan täysin lyttyyn juostujen juoksukenkien takia. Itselläni on jonkin verran ylipronaatiota ja neutraalit lässähtäneet kengät olivat syynä tuohon kipeilyyn. Noh, nyt on taas kengät päivitetty asicsin ja on runningin kengillä, erikoispohjallisten kera. Ainakaan vielä jänne ei ole alkanut tuntumaan.
Pirkan hiihto oli mielenkiintoinen "treeni". Edellisenä yönä oli satanut lunta 15-20 cm. Starttasin kisaan ensimmäisestä karsinasta, mutta hiukan taaempaa, koska ajattelin aloittaa hiihdon kohtalaisen rauhassa ja kiristää loppua kohden. No niinhän siinä kävi, että ekat 15-20 km oli pääosin tasatyöntyä ennen kuin pääsin omaa hiihtoa tekemään. Latupohja oli löysää ja kovalla jalkojen käytöllä ei oikein päässyt eteenpäin. 45km kohdalla molemmat ojentajat kramppasivat ja krampissa ne olivat maaliin asti. Potkien yritin taittaa matkaa, mutta vauhti hidastui selkeästi. Oli muuten viimeiset 40 km elämäni pisimmät hiihtokilometrit... Samalla tuli tehtyä talven väistämättä kovin harjoitus. Lopputulos oli surkea, mutta treeninä sisua vaativa, joten loppupeleissä juuri sellainen kuin piti. Tosin, Hiihto, pitkät työpäivät, stressi ja sairaana olevat ihmiset olivat liian tiukka yhdistelmä ja sairastuin toisen kerran kk sisään. Noh, näillä mennään mitä on tarjolla.
Jotta ei mene ihan valittamiseksi niin on mulla ens kesänä ainakin ihan älyttöämän hieno ja nopea pyörä. Ei ole vauhti välineistä kiinni!
torstai 14. helmikuuta 2013
Training Camp Lanzarote
Jokavuotiseksi perinteeksi tullut kevään treenileiri ajoittui tänä vuonna vähän aikaisempaan vaiheeseen tammikuun puoleen väliin. Syynä tähän on Lanzaroten Ironman, joka käydään jo toukokuun 18 pv.
Olimme Marian kanssa Lanzaroten Costa Tequisessa kaksi viikkoa tekemässä laadukkaita treenejä lämpimissä keleissä. Lanzarotella olen käynyt ennenkin treenamassa, mutta Costa Tequise oli uusi tuttavuus. Paikka osoittautui todella hyväksi. Hotelli oli triathlonisteja täynnä, sieltä löytyi uimahalli ja ruoka oli terveellistä. Tuollaisia spa-tyyppisiä hotelleja löytyy nykyään Lnzarotelta todella paljon ja moni hotelli mainostaa itseään triathlonisteille sopivaksi. Tri-nistejä saarella näki todella paljon ja tuntuu, että triathlon on Lanzarotelaisille tosi iso juttu ja moni eurooppalainen ammattilainen suunta sinne euroopan kylmyyttä talvisin karkuun. Pääkaupungin rantakadulla näkyi monia paikallisia IM paidat päällä juoksentelevan ja pyöräilevän. Hyvä meininki!
Pyöräily oli tottakai leirin pääosassa. Uintia kävin tekemässä parin päivän välein lähinnä palauttavana harjoitteena ja myöskin siksi, että tuntuma ei katoaisi veteen kahdessa viikossa. Juoksukilometrejä tuli ihan mukavasti, mutta vihoitellut akillesjänne kertoi vielä kipuilullaan olemassaolostaan, joten ihan mahdottomiin juoksumääriin en leirin osalta päässyt.
Mutta mikä tärkeintä pyörää tuli ajettua ja paljon. Kokonaisuutena treeniä kertyi kahdessa viikossa 64h. Mikä on tottakai paljon, mutta ei missään nimessä liikaa. Sykkeet olivat pääosin pyöräilyssä pk ala-alueella lukuunottamatta muutamia kovempia lenkkejä ja vetoja. Lanzarotella tuulee aivan mielettömän paljon perus päivänä ja jos tuuli sattuu olemaan vähääkään kovempi niin tangosta pitää puristaa tosissaan. Yhtenä kovempana tuulipäivänä en nähnyt ketään muita kukkuloilla ajamassa. Naapurinkin irlantilainen tri-setä haukkui hulluksi kun kävin lenkillä.:) Tuuli riepotti todella paljon ja alamäet oli ajettava melkeinpä jarrut pohjassa. Onneksi tuollaista keliä ei kestänyt kuin pari päivää ja toisaalta saa tuulesta myös lisävastusta ajamiseen.
Teimme leirillä myös kauden ensimmäisen kisastartin. 19.1 kisaltiin International Lanzarote Duathlon Club La Santassa. Olen luvannut itselleni jo 16-vuotiaana, että en vedä ikinä enää yhtään duathlonia eläissäni. Lupaus näköjään kesti 11-vuotta ja yllätyksekseni duathlon oli ihan hauskaa, vaikka kaikki ei mennytkään ihan putkeen. Nimittäin rengas pamahti 15km kohdalla pyöräosuudella. Kisassa oli mukana n. 200 osallistujaa ja matkoina oli 5km juoksu -20km pyöräily-2,5km juoksu. Itselläni tavoitteena oli vain saada mahdollisimman paljon kipua kroppaan sijoituksesta viis. Ensimmäinen 5km juoksua meni ihan ok 18.40, mutta kovempien juoksuvetojen puute kyllä tuntui kropassa. Olin juoksun jälkeen n. sijalla 30. Pyöräily oli kohtalaisen mäkinen ja todella tuulinen. Tämä näytti kyllä sopivan minulle, koska kaikki peesarit tippuivat suoraan vetoon ja olin 15km kohdalla jo 10 sakissa. Sitten meni rengas.:( Pääsi aika monta kirosanaa, koska kisa näytti menevän erittäin hyvin. Minulla ei ollut vararengasta kisassa, mutta onneksi järjestäjät olivat hommaneet huoltoauton ja sieltä tuli nopea ja pätevä kaveri vaihtamaan renkaani. Stoppiin meni 10min ja siinä meni myös hyvä sijoitus. Ajattelin kuitenkin vetää kisan loppuun asti ja hyvä niin, koska keskeyttäminen olisi tuntunut vielä pahemmalle. Voittaja oli muuten samainen brittiläinen kaveri joka voitti junnujen Em:t kuopiossa 2008. Eka 5km 14.55.. Näytti ihan lennokkaalle kaverin askel.
Ajoin Lanzan Im-pyöräreitin pariin otteeseen läpi ja se on kyllä todella kova! Tuulinen, mäkinen ja voimaa vaativa, joka passaa kyllä mulle. Tuolla reitillä ylikylkien ajaminen on enemmän kuin helppoa. Ja liian innokas aloitus kostautuu varmasti ennen mirador del rioa ja 120km kohtaa. Tällä hetkellä IM-kisan pyöräreitti on hyvässä muistissa ja siitä on varmasti apua kisaan valmistautuessa. Juoksu on onneksi täysin tasainen.
Kevään ensimmäinen triathlonstartti on puolimatkalla Triathlon De Elchessä Espanjassa 14.4. Siihen väliin mahtuu Pirkan hiihto 90km, seuran talvitriathlon ja muutama lyhyempi juoksukisa. Hyvä merkki on, että en malta millään odottaa, että pääsen viivalle. Nyt tosin kärsin keuhkoputkentulehduksesta ja pakkolepoa tulee viikon verran. Montaa tällaista takapakkia ei saisi tulla keväälle, muuten tulee kiire kisakunnon suhteen. Onneksi olen säästynyt muilta flunssilta talvella, joten tuskin tämä paljoa vaikuttaa, koska muuten treenit ovat menneet kutakuinkin nappiin.
Mirador del Rio
Panoramaa Mirador Del Riosta
Uimahallista
Kannattaa tsekata vannenauhan kunto ennen leirille lähtöä. Tätä sai tehdä ekoilla lenkeillä aika moneen otteseen.
Feltit kahvitauolla
Olimme Marian kanssa Lanzaroten Costa Tequisessa kaksi viikkoa tekemässä laadukkaita treenejä lämpimissä keleissä. Lanzarotella olen käynyt ennenkin treenamassa, mutta Costa Tequise oli uusi tuttavuus. Paikka osoittautui todella hyväksi. Hotelli oli triathlonisteja täynnä, sieltä löytyi uimahalli ja ruoka oli terveellistä. Tuollaisia spa-tyyppisiä hotelleja löytyy nykyään Lnzarotelta todella paljon ja moni hotelli mainostaa itseään triathlonisteille sopivaksi. Tri-nistejä saarella näki todella paljon ja tuntuu, että triathlon on Lanzarotelaisille tosi iso juttu ja moni eurooppalainen ammattilainen suunta sinne euroopan kylmyyttä talvisin karkuun. Pääkaupungin rantakadulla näkyi monia paikallisia IM paidat päällä juoksentelevan ja pyöräilevän. Hyvä meininki!
Pyöräily oli tottakai leirin pääosassa. Uintia kävin tekemässä parin päivän välein lähinnä palauttavana harjoitteena ja myöskin siksi, että tuntuma ei katoaisi veteen kahdessa viikossa. Juoksukilometrejä tuli ihan mukavasti, mutta vihoitellut akillesjänne kertoi vielä kipuilullaan olemassaolostaan, joten ihan mahdottomiin juoksumääriin en leirin osalta päässyt.
Mutta mikä tärkeintä pyörää tuli ajettua ja paljon. Kokonaisuutena treeniä kertyi kahdessa viikossa 64h. Mikä on tottakai paljon, mutta ei missään nimessä liikaa. Sykkeet olivat pääosin pyöräilyssä pk ala-alueella lukuunottamatta muutamia kovempia lenkkejä ja vetoja. Lanzarotella tuulee aivan mielettömän paljon perus päivänä ja jos tuuli sattuu olemaan vähääkään kovempi niin tangosta pitää puristaa tosissaan. Yhtenä kovempana tuulipäivänä en nähnyt ketään muita kukkuloilla ajamassa. Naapurinkin irlantilainen tri-setä haukkui hulluksi kun kävin lenkillä.:) Tuuli riepotti todella paljon ja alamäet oli ajettava melkeinpä jarrut pohjassa. Onneksi tuollaista keliä ei kestänyt kuin pari päivää ja toisaalta saa tuulesta myös lisävastusta ajamiseen.
Teimme leirillä myös kauden ensimmäisen kisastartin. 19.1 kisaltiin International Lanzarote Duathlon Club La Santassa. Olen luvannut itselleni jo 16-vuotiaana, että en vedä ikinä enää yhtään duathlonia eläissäni. Lupaus näköjään kesti 11-vuotta ja yllätyksekseni duathlon oli ihan hauskaa, vaikka kaikki ei mennytkään ihan putkeen. Nimittäin rengas pamahti 15km kohdalla pyöräosuudella. Kisassa oli mukana n. 200 osallistujaa ja matkoina oli 5km juoksu -20km pyöräily-2,5km juoksu. Itselläni tavoitteena oli vain saada mahdollisimman paljon kipua kroppaan sijoituksesta viis. Ensimmäinen 5km juoksua meni ihan ok 18.40, mutta kovempien juoksuvetojen puute kyllä tuntui kropassa. Olin juoksun jälkeen n. sijalla 30. Pyöräily oli kohtalaisen mäkinen ja todella tuulinen. Tämä näytti kyllä sopivan minulle, koska kaikki peesarit tippuivat suoraan vetoon ja olin 15km kohdalla jo 10 sakissa. Sitten meni rengas.:( Pääsi aika monta kirosanaa, koska kisa näytti menevän erittäin hyvin. Minulla ei ollut vararengasta kisassa, mutta onneksi järjestäjät olivat hommaneet huoltoauton ja sieltä tuli nopea ja pätevä kaveri vaihtamaan renkaani. Stoppiin meni 10min ja siinä meni myös hyvä sijoitus. Ajattelin kuitenkin vetää kisan loppuun asti ja hyvä niin, koska keskeyttäminen olisi tuntunut vielä pahemmalle. Voittaja oli muuten samainen brittiläinen kaveri joka voitti junnujen Em:t kuopiossa 2008. Eka 5km 14.55.. Näytti ihan lennokkaalle kaverin askel.
Ajoin Lanzan Im-pyöräreitin pariin otteeseen läpi ja se on kyllä todella kova! Tuulinen, mäkinen ja voimaa vaativa, joka passaa kyllä mulle. Tuolla reitillä ylikylkien ajaminen on enemmän kuin helppoa. Ja liian innokas aloitus kostautuu varmasti ennen mirador del rioa ja 120km kohtaa. Tällä hetkellä IM-kisan pyöräreitti on hyvässä muistissa ja siitä on varmasti apua kisaan valmistautuessa. Juoksu on onneksi täysin tasainen.
Kevään ensimmäinen triathlonstartti on puolimatkalla Triathlon De Elchessä Espanjassa 14.4. Siihen väliin mahtuu Pirkan hiihto 90km, seuran talvitriathlon ja muutama lyhyempi juoksukisa. Hyvä merkki on, että en malta millään odottaa, että pääsen viivalle. Nyt tosin kärsin keuhkoputkentulehduksesta ja pakkolepoa tulee viikon verran. Montaa tällaista takapakkia ei saisi tulla keväälle, muuten tulee kiire kisakunnon suhteen. Onneksi olen säästynyt muilta flunssilta talvella, joten tuskin tämä paljoa vaikuttaa, koska muuten treenit ovat menneet kutakuinkin nappiin.
Mirador del Rio
Panoramaa Mirador Del Riosta
Uimahallista
Kannattaa tsekata vannenauhan kunto ennen leirille lähtöä. Tätä sai tehdä ekoilla lenkeillä aika moneen otteseen.
Feltit kahvitauolla
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)