maanantai 30. kesäkuuta 2014

IM Austria

Nyt on kauden yksi päätavoitteista kisattu. Kisa ei ollut nappisuoritus, mutta ei missään nimessä huonokaan.

Kisaviikon valmistautuminen ei ollut optimaalinen kun kurkkuni meni kipeäksi lentomatkan jälkeen. Viimeiset päivät oli taistelua flunssaa vastaan. Onneksi tauti jäi vain kurkkukivuksi eikä pahempaa lentsua tullut. Kisa itsessään ei jännittänyt vaan se, että pääsenkö ollenkaan viivalle. Tosin veikkaan, että tuossa oli yksi syy, miksi ihan kaikkea en saanut kisassa irti.

Itävallan ironman reitti on aivan mahtava! Uinti suoritetaan kristallin kirkkaassa Wörthersee järvessä ja viimeinen 1km uidaan kanaalissa, jossa yleisön kannustus laittoi ihon kananlihalle. Pyöräilyssä on kovia nousuja, mutta myös pitkiä alamäkiä. Juoksu on tasainen ja kannustusta on todella paljon reitin varrella.

Kisarapsa:

Uinti 3,8km

Pääsin starttamaan ensimmäiseen lähtöryhmään pro-sarjan kanssa. Tosin prot saivat lähteä 150m pitkän laiturin päästä ja me ikäluokka-kisaajat rannalta. Startti pamahti klo 6.45 ja matkaan. Yleensä olen pääsyt heti startista omaan rytmiin ja vähän muilta karkuun, mutta nyt ensimmäinen 200m oli taistelua ja nyrkkeilyä. Olin aivan pihalla uinnin kanssa ensimmäiset 700m ennen kuin sain rytmistä kiinni ja pääsin vetämään porukkaa. Uinti oli perusläpsyttelyä, ei oikein tuntunut missään, eikä oikein pystynyt vauhtia kiristämäänkään. Ajattelin, että samapa tuo, onko aika 53min tai 56min. Viimeinen kanaaliosuus oli hieno. Molemmin puolin kanaalia paljon ihmisiä ja kannustus kuului veden alle. Hotellin pihasta noustiin vedestä ylös ja aika 54.40. Ihan ok startti ja turhaa energiaa ei kulunut.

Vaihtoalue oli n.500m päässä ja vaihtoalue oli ihan älyttömän kokoinen. 3000 pyörää rivissä. Onnekseni pyöräni oli aivan reunalla, joten se oli helppo löytää.

Pyöräily 180km

Lähdin ajamaan omaa vauhtia tarkkaillen sykettä ja watteja. Ajo tuntui ihan hyvälle. Sain porukkaa kiinni, jotka jäivät roikkumaan mukaani. Takaa tuli muutama kovempaa ja meidän porukka jäi roikkumaan kovempien perään. Peesirajojen noudattaminen oli häilyvää. Jotkut ajoi ihan renkaassa kiinni, jotkut pitivät n. 5m ja melkeinpä kukaan ei pitänyt sallittua 10metriä. Mitä isommaksi porukka kasvoi sitä räikeämpää peesaaminen oli. Kävin sanomassa jokaiselle ryhmässä mielipiteeni tästä touhusta (this is big fucking joke) ja kaikki vain kohauttivat olkapäitä. Naurettavinta oli kun ensimmäisen kierroksen jälkeen porukka, jossa oli naisten kärkikolmikko mukana sai meidän pienen porukan kiinni. 50kuskia ajoi rinnakkain ja perätysten selkäpystyssä 40km/h vauhtia. Kun jätin n.10m raon seuraavaan niin 5kaveria hyökkäsi väliin. Tuomari ajoi rinnalla eikä tehnyt mitään. Kävin jo sanomassa tuomari naiselle, että jos sinä et uskalla antaa rangaistuksia niin hommaa tänne joku joka uskaltaa. Ajelin porukan viimeisenä ja aivan varmasti isoimmalla raolla kuin kukaan muu niin eikö sieltä vittu tule tuomari ja anna minulle peesirangaistuksen. Siis mitä helvettiä! Minä olen viimeinen jolle siitä porukasta pitäisi antaa rangaistus. Otti päähän, pysähdyin kuselle. Ajoin viimeiset 50km yksin ja siinä näki hyvin kuinka paljon hyötyä peesamisesta on. Viimeisen 50km keskiwattini nousi 60-70wattia ja jäin tuolle possujunalle 8minuuttia! Kuvottavaa kun ihmisillä ei ole mitään moraalia. Aivan töykeää ja ei mitenkään päin reilua. Tuossa porukassa oli jalattomia juoksijoita, jotka yksinään ei ajaisi 4h45min pyöräosuutta. Sama ongelma oli myös pro sarjan kärjessä. Faris Al-sultanin perässä tuli 7kaveria ihan takarenkaassa kiinni. Ei ihme, että oli niin paljon 4h20min alkuisia pyöräaikoja kärjellä. Noh minkäs teet. Pyörän loppuaika 4h54min.


Juoksu 42km

Juoksuun lähdin sarjani viidentenä ja tavoitteena oli pitää tasaista 4.30min/km vauhtia. Sain pidettyä tavoitevauhtini aina 25km asti jolloin ongelmat alkoivat. Alkoi tulemaan paha olo ja 30km kohdalla kaikki tuli ulos. Ja sitä tavaraa tuli paljon, joten imeytymisen kanssa oli ollut ongelmia jo pitkään. Kilometrit 31-34 oli vaikeita. Jopa käveleminen tuntui välillä haastavalta. Onnekseni sain yhden geelin pysymään sisällä ja pystyin juoksemaan maaliin. Marathon aika 3h30min ja loppuaika 9h25min.

Kisahan ei mennyt huonosti, mutta ei myöskään niin hyvin kuin olisi voinut. Vaikkakin vatsan kanssa oli ongelmia ja energiat loppui niin nyt olo on tosi freesi. Seuraavana on vuorossa Joroisten puolikas johon uskon, että palaudun.

1 kommentti:

Antti Punkari kirjoitti...

Kiva seurata näitä Triathlon-blogeja. Blogistasi paistaa läpi nuoren määrämäärätietoisen urheilijan kuva. Tuo peesausasia todella kismittää. Ei ole mitään järkeä siinä, jos toiset keplottelevat peesaamalla ja toiset tekevät sääntöjen mukaan hurjasti enemmän työtä varsinkin tälläisessä ihmisen tappo-lajissa;)

Onnea Tatu jatkoon ja terkkuja Rami-iskäeläkeläiselle!