Syksystä voidaan puhua ainakin täällä Turun suunnalla. Kelit ovat ollet tuuliset, kalseat ja pimeää on riittänyt. Kelistä en ole lannistunut vaan olen ottanut kaiken ilon irti pitävästä alustasta ja juoksemisesta. Syksyn juoksulenkit ovat olleet varsin iloista tekemistä, koska akillesjänteet eivät ole pahemmin kipuilleet. Olenkin joutunut olemaan akilleksien kanssa tosi tarkkana - jokainen lenkki kompressiosukkien kanssa ja jos kipuilua on ollut niin välittömästi jäätä, hierontaa ja pohjevenyttelyä.
Juoksutekniikan parantaminen on ollut pääpainona syksyn treeneissä. Tähän on ollut apuna Turun juoksijoiden yhteistreenit joissa ollaan keskitytty takareiden ja pakaroiden aktivoimiseen ja sitä kautta parempaan askellukseen. Elikkä treeneissä on vedetty koordinaatioita ja tämän jälkeen 200m-1km vetoja. Joka treenissä vauhti on parantunut, joten käsittääkseni jotain on tullut tehtyä oikein. Työtä tuossa on vielä tosin (helvetin) paljon jäljellä. Treeneissä on mukana käytännössä Suomen juoksukärki, joten oman surkean tasonsa näkee välittömästi. Motivoivaa sanon minä.
Pari viikkoa takaperin oli triathlonjaostomme syysleiri, jossa tekniikka oli suuressa osassa. Itse sain aimoannoksen kuraa niskaani uinti-ja juoksutekniikasta. Tekniikkakehitys kohteita löytyy muutamia ja kun ne saan kuntoon niin vauhtia nassahtaa huomattavasti lisää. Vaikka olenkin jo periaatteessa vanha kehäraakki harrastusvuosiin nähden katsottuna, niin vielä on asioita missä kehittyä ja roimasti. Tämä jos joku on erittäin motivoivaa.
perjantai 13. joulukuuta 2013
tiistai 8. lokakuuta 2013
Joroinen, Wiesbaden ja off-season
Kaksi kisaa ja lepotauko on mahtunut loppukesään ja syksyyn. Aloitetaan joroisista.
Joroinen oli kauden toinen päätavoite, koska Lanzan kisasta ei tullut lippua Hawain mm:iin. Tavoitteessani onnistuin, koska sain Joroisilla tehtyä tasaisen hyvän suorituksen jolla irtosi kokonaiskisan 7. sija ja Sm 6. Tähän täytyy olla varsin tyytyväinen, koska osanottajalista oli jäätävän kova. Ei sieltä tainnut puuttua yhtään kovaa suomalaista menijää.
Uinti oli joroisilla legendaarisen rankka. Älytöntä järviaallokkoa pahimmillaan, onneksi näin, koska ainakin minulle se näytti sopivan ihan hyvin. Nousin uinnista Miettisen ja Eratin kanssa hyvissä asemissa. Pyöräilyn otin varsin rauhallisesti heti alussa etten ajanut turhaa jalkoja alta. Oikeastaan koko matka meni hiukan passaillen ja odottaen väsymisen merkkejä. Väsymistä ei onneksi tullut ja pyöräaika oli varsin mainio 2h13min. Juoksu meni taas kramppeja vastaan kamppaillessa ja vähän siinä menossa näkyi akillesjänne-vaivojen takia vähäiseksi jääneet juoksukilometrit. Mutta ajallisesti hyvä kisa 4h18min, muutama kova kaveri takana ja varsinkin pyöräilyn helppous jätti kisasta hyvän mielen.
Kisan jälkeiseen palautumiseen meni tuhottoman kauan aikaa. En ole pitkään aikaan saanut tuollaista lihaskipua aikaiseksi triathlon kisojen jälkeen. Nyt jalat olivat aivan tönköt viikon verran, eikä kroppa oikein toiminut parin viikon jälkeenkään.
Kävin Liedossa ajamassa valmistavan pyöräkisan viikkoa ennen Wiesbadenin EM-puolikasta. Sielläkin jalat oli aivan tönköt, mutta onneksi ajo oli riittävän vahvaa, jotta selvisin pääjoukossa maaliin.
Wiesbadenin EM:t oli mukava kauden päätöskisa vaikka kisa itsessään meni minulta hyvinkin alavireisesti. Uinnissa oli joku jumi päällä enkä saanut hyvää rytmiä missään kohtaa päälle. Pyöräilyssä alun tasainen pätkä kulki oikein hyvin ja jälkeenpäin trackerista katsottuna ajoin melkein samaa vauhtia Pro:n kanssa. Wiesbadenin reitillä mäet alkavat 30km jälkeen ja ne on pitkiä ja jyrkkiä! Välillä tuntui, että en pääse mäkiä millään ylös. Valitsin kiekoiksi levyn taakse ja 50mm aeron eteen ja levy oli todellakin väärä valinta painon takia. Tokihan myös kuskin 4 "ylimääräisrä" kiloa painoi noissa nousuissa.. Alamäissä ajoin kerran reitiltä ulos 50kmh vauhtia jonka jälkeen lopetin riskien otot ja yritin nauttia kisasta. Juoksu oli myös tosi väsynyttä ja askel oli raskas. Huono suoritus, mutta onneksi mukava kisa ja kokemus.
Kausi siis päättyi wiesbadeniin, jonka jälkeen oli kuukauden treenitauko. Samalla tuli annettua akillesjänteelle kaivattua lepoa.
Nyt on taas täysi hönkä treeneissä päällä ja tavoite asetettu 30.6 kisattavaan Ironman Austria kisaan! Tätä kisan 2013 koostetta on tullut fiilisteltyä muutamaan otteseen:
Joroinen oli kauden toinen päätavoite, koska Lanzan kisasta ei tullut lippua Hawain mm:iin. Tavoitteessani onnistuin, koska sain Joroisilla tehtyä tasaisen hyvän suorituksen jolla irtosi kokonaiskisan 7. sija ja Sm 6. Tähän täytyy olla varsin tyytyväinen, koska osanottajalista oli jäätävän kova. Ei sieltä tainnut puuttua yhtään kovaa suomalaista menijää.
Uinti oli joroisilla legendaarisen rankka. Älytöntä järviaallokkoa pahimmillaan, onneksi näin, koska ainakin minulle se näytti sopivan ihan hyvin. Nousin uinnista Miettisen ja Eratin kanssa hyvissä asemissa. Pyöräilyn otin varsin rauhallisesti heti alussa etten ajanut turhaa jalkoja alta. Oikeastaan koko matka meni hiukan passaillen ja odottaen väsymisen merkkejä. Väsymistä ei onneksi tullut ja pyöräaika oli varsin mainio 2h13min. Juoksu meni taas kramppeja vastaan kamppaillessa ja vähän siinä menossa näkyi akillesjänne-vaivojen takia vähäiseksi jääneet juoksukilometrit. Mutta ajallisesti hyvä kisa 4h18min, muutama kova kaveri takana ja varsinkin pyöräilyn helppous jätti kisasta hyvän mielen.
Kisan jälkeiseen palautumiseen meni tuhottoman kauan aikaa. En ole pitkään aikaan saanut tuollaista lihaskipua aikaiseksi triathlon kisojen jälkeen. Nyt jalat olivat aivan tönköt viikon verran, eikä kroppa oikein toiminut parin viikon jälkeenkään.
Kävin Liedossa ajamassa valmistavan pyöräkisan viikkoa ennen Wiesbadenin EM-puolikasta. Sielläkin jalat oli aivan tönköt, mutta onneksi ajo oli riittävän vahvaa, jotta selvisin pääjoukossa maaliin.
Wiesbadenin EM:t oli mukava kauden päätöskisa vaikka kisa itsessään meni minulta hyvinkin alavireisesti. Uinnissa oli joku jumi päällä enkä saanut hyvää rytmiä missään kohtaa päälle. Pyöräilyssä alun tasainen pätkä kulki oikein hyvin ja jälkeenpäin trackerista katsottuna ajoin melkein samaa vauhtia Pro:n kanssa. Wiesbadenin reitillä mäet alkavat 30km jälkeen ja ne on pitkiä ja jyrkkiä! Välillä tuntui, että en pääse mäkiä millään ylös. Valitsin kiekoiksi levyn taakse ja 50mm aeron eteen ja levy oli todellakin väärä valinta painon takia. Tokihan myös kuskin 4 "ylimääräisrä" kiloa painoi noissa nousuissa.. Alamäissä ajoin kerran reitiltä ulos 50kmh vauhtia jonka jälkeen lopetin riskien otot ja yritin nauttia kisasta. Juoksu oli myös tosi väsynyttä ja askel oli raskas. Huono suoritus, mutta onneksi mukava kisa ja kokemus.
Kausi siis päättyi wiesbadeniin, jonka jälkeen oli kuukauden treenitauko. Samalla tuli annettua akillesjänteelle kaivattua lepoa.
Nyt on taas täysi hönkä treeneissä päällä ja tavoite asetettu 30.6 kisattavaan Ironman Austria kisaan! Tätä kisan 2013 koostetta on tullut fiilisteltyä muutamaan otteseen:
torstai 18. heinäkuuta 2013
Joroisten SM-puolimatka lauantaina!
Treenit ovat rullanneet mukavasti ennen Joroisten puolimatkan SM-kisaa. Sain tehtyä Voimarinteen perusmatkalla hyvä tasaisen suorituksen, jolla irtosi kovatasoisessa kisassa sija 3. Uinti kulki oikein mallikkaasti, rantauduin neljäntenä. Pyörällä pääsin Miettisen Tuukan kanssa ajamaan ja juoksuun siirryimme kärjessä. Juoksussa Tuukka meni menojaan ja voitti. Stenroosin Jarno vielä kuittasi minut juoksussa, mutta onneksi takaa tulleet kovat juoksijat Söderdahlin Kaitsu ja Ile Utriainen pysyivät muutaman sekunnin turvin takana.
Tulokset:
http://team226.net/time/2013voimarinnela/
Kisa meni muuten oikein mallikkaasti, mutta juoksu oli aika tervan juontia. Juoksujalka oli poissa nähtävästi kovien pyörätreenien takia. Pari päivää ennen voimarinteen kisaa rykäsin paikallisessa 10km tempokisassa uuden ennätykseni (10sek parannus) ja siihen päälle vielä kovia 5min juoksuvetoja + kelausuinti. Kroppa ei siis ollut palautuneessa tilassa tuossa kisassa. Juoksu on tuntunut onneksi paremmalle tuon kisan jälkeen, joten voin hyvillä mielin lähteä Joroisiin taistelemaan hyvästä sijoituksesta. Tänä vuonna viivalla on älyttömän kovia menijöitä, joten top 5 sijoitus vaatii täydellisen suorituksen ja ehkä hieman muiden epäonnea.
Viikolla tehty viimeistelytreeni meni huipusti, joten kaiken pitäisi olla kunnossa. Lauantaina otetaan kaikki irti mitä miehestä lähtee!
Kuvia Voimarinteen kisasta. Kuvaajana Kaisa Utriainen.
Loppukesän kisakalenterikin on lyöty lukkoon. Kesän viimeinen puristus tapahtuu 11.8 Ironman 70,3 EM-kisoissa Wiesbadenissa Saksassa.
Tulokset:
http://team226.net/time/2013voimarinnela/
Kisa meni muuten oikein mallikkaasti, mutta juoksu oli aika tervan juontia. Juoksujalka oli poissa nähtävästi kovien pyörätreenien takia. Pari päivää ennen voimarinteen kisaa rykäsin paikallisessa 10km tempokisassa uuden ennätykseni (10sek parannus) ja siihen päälle vielä kovia 5min juoksuvetoja + kelausuinti. Kroppa ei siis ollut palautuneessa tilassa tuossa kisassa. Juoksu on tuntunut onneksi paremmalle tuon kisan jälkeen, joten voin hyvillä mielin lähteä Joroisiin taistelemaan hyvästä sijoituksesta. Tänä vuonna viivalla on älyttömän kovia menijöitä, joten top 5 sijoitus vaatii täydellisen suorituksen ja ehkä hieman muiden epäonnea.
Viikolla tehty viimeistelytreeni meni huipusti, joten kaiken pitäisi olla kunnossa. Lauantaina otetaan kaikki irti mitä miehestä lähtee!
Kuvia Voimarinteen kisasta. Kuvaajana Kaisa Utriainen.
Loppukesän kisakalenterikin on lyöty lukkoon. Kesän viimeinen puristus tapahtuu 11.8 Ironman 70,3 EM-kisoissa Wiesbadenissa Saksassa.
keskiviikko 3. heinäkuuta 2013
Pyöräkisailua
Kävin hakemassa vauhtia jalkoihin pyöräilyn SM-kisoista Noormarkusta. Perjantaina ajettiin SM- tempo 45,2km mukavan mäkisellä reitillä ja sunnuntaina jatkettiin SM-maantielähdöllä 182km matkalla.
Pyörä ei ole kulkenut kesäkuussa juurikaan mitenkään, joten tiedossa oli tuskainen viikonloppu, tosin juuri sellainen minkä tarvitsin. Perjantain tempo lähti kulkemaan alkuun ihan hyvin ja ensimmäiset 25km kulki 42-43km/h keskarilla. 30-35km kohdalla olematon tankkaukseni kostautui ja räjähdin reitille ihan totaalisesti. Oli tekemistä päästä edes maaliin ja lopputulos oli totaalisen surkea. Maaliin pääsyn jälkeen makasin auton vieressä nurmikolla 15min ennen kuin Maria tuli laittamaan geeliä suuhun. En muista milloin olen viimeksi zipannut noin pahasti. En pystynyt edes loppuverryttelyä ajamaan.
Tempon jälkeen oli ankaraa tankkausta sunnuntain maantielähtöön. Tavoitteena oli päästä pääjoukossa maaliin, mutta jalka oli onneksi terävässä kunnossa ja loppupeleissä ajaminen oli todella helppoa. Olin mukana väli-irtiotossa ajamassa kärkeä kiinni 50-80km kohdalla. 4 kaverin hatkassa päästiin lähelle voittoon mennyttä irtiottoa, mutta viimeinen silaus jäi uupumaan ja pääjoukko ajoi meidät kiinni. Loppupuolella kisaa oli selvää, että pääjoukko ei aja irtiottoa kiinni ja ajattelin kokeilla josko triathlonmies löytäisi itsensä 10 sakista. Iskin Kejon Mikon perään 165km kohdalla. En saanut Kejoa kiinni, mutta onneksi 10km ennen maalia muutama kaveri oli irtautunut pääjoukosta ja pääsin siihen ryhmään ajamaan. Tällä porukalla saatiin tehtyä riittävä ero pääjoukkoon ja päästiin kirimään top 10 paikoista. Vedin ensimmäisen kirin 1,5 vuoteen ja se ei todellakaan riittänyt mihinkään.;) Lopputulema: SM-maantie sijoitus 13. Hyvä ajo ja hyvä mieli. Jonkilainen superkompensaatio tapahtui perjantain tsippauksen ja tankkauksen johdosta ja jaloista lähti kaikki potentiaali irti. Pitäiskö kokeilla Joroisille samaa taktiikka, kun tämä näyttää minulle tehoavan? Kisassa ammattilaiset jyräsi. Veikkanen voitti oikeutetusti Suomi-paidan. Paajanen kakkonen ja Turun Urheiluliiton Felt-kuski Mika Simola ajoi hienosti kolmanneksi.
Kuva: Jari Birling
Kunto kohti Joroista on siis huimassa nousussa. Viikonloppuna menen Sastamalaan perusmatkan kisaan hakemaan lisää kuntoa. Kunnon haku reissulla olisi myös suotavaa löytää itsensä palkintopallilta. Onneksi siellä on kovia kavereita viivalla niin se ei ole mikään itsestään selvyys.
Tulokset:
SM-Tempo
SM-Maantie
Pyörä ei ole kulkenut kesäkuussa juurikaan mitenkään, joten tiedossa oli tuskainen viikonloppu, tosin juuri sellainen minkä tarvitsin. Perjantain tempo lähti kulkemaan alkuun ihan hyvin ja ensimmäiset 25km kulki 42-43km/h keskarilla. 30-35km kohdalla olematon tankkaukseni kostautui ja räjähdin reitille ihan totaalisesti. Oli tekemistä päästä edes maaliin ja lopputulos oli totaalisen surkea. Maaliin pääsyn jälkeen makasin auton vieressä nurmikolla 15min ennen kuin Maria tuli laittamaan geeliä suuhun. En muista milloin olen viimeksi zipannut noin pahasti. En pystynyt edes loppuverryttelyä ajamaan.
Tempon jälkeen oli ankaraa tankkausta sunnuntain maantielähtöön. Tavoitteena oli päästä pääjoukossa maaliin, mutta jalka oli onneksi terävässä kunnossa ja loppupeleissä ajaminen oli todella helppoa. Olin mukana väli-irtiotossa ajamassa kärkeä kiinni 50-80km kohdalla. 4 kaverin hatkassa päästiin lähelle voittoon mennyttä irtiottoa, mutta viimeinen silaus jäi uupumaan ja pääjoukko ajoi meidät kiinni. Loppupuolella kisaa oli selvää, että pääjoukko ei aja irtiottoa kiinni ja ajattelin kokeilla josko triathlonmies löytäisi itsensä 10 sakista. Iskin Kejon Mikon perään 165km kohdalla. En saanut Kejoa kiinni, mutta onneksi 10km ennen maalia muutama kaveri oli irtautunut pääjoukosta ja pääsin siihen ryhmään ajamaan. Tällä porukalla saatiin tehtyä riittävä ero pääjoukkoon ja päästiin kirimään top 10 paikoista. Vedin ensimmäisen kirin 1,5 vuoteen ja se ei todellakaan riittänyt mihinkään.;) Lopputulema: SM-maantie sijoitus 13. Hyvä ajo ja hyvä mieli. Jonkilainen superkompensaatio tapahtui perjantain tsippauksen ja tankkauksen johdosta ja jaloista lähti kaikki potentiaali irti. Pitäiskö kokeilla Joroisille samaa taktiikka, kun tämä näyttää minulle tehoavan? Kisassa ammattilaiset jyräsi. Veikkanen voitti oikeutetusti Suomi-paidan. Paajanen kakkonen ja Turun Urheiluliiton Felt-kuski Mika Simola ajoi hienosti kolmanneksi.
Kuva: Jari Birling
Kunto kohti Joroista on siis huimassa nousussa. Viikonloppuna menen Sastamalaan perusmatkan kisaan hakemaan lisää kuntoa. Kunnon haku reissulla olisi myös suotavaa löytää itsensä palkintopallilta. Onneksi siellä on kovia kavereita viivalla niin se ei ole mikään itsestään selvyys.
Tulokset:
SM-Tempo
SM-Maantie
maanantai 24. kesäkuuta 2013
Takaisin sorvin ääreen
Lanzaroten kisan jälkeinen henkinen ja fyysinen palautuminen kesti 3,5 viikkoa jonka aikana tuli 4kg painoa lisää. Treenailin 2-3kertaa viikossa kevyesti odotellen oikeaa treenifiilistä. Tokihan treeni intoon ja urheilun vähyyteen vaikutti osittain myös superkivojen häidemme järjestelyt. Häät on nyt takana (ja naisella on uuden nimen myötä uusi blogiosoite: mariakasurinen.blogspot.fi );) Treenifiilis palautui häiden jälkeen juhannusviikolla jolloin viikkoon mahtui kisailua Turun juhannustriathlonissa ja lukuisia hyviä treenejä. Kisassa luulin, että kuolen happoihin ensimmäisen poijun jälkeen. Sain kun sainkin itseni kömmittyä maaliin sijalla 4. Joka oli fiiliksen nähden ihan ookkei.
Juhannustriathlonin jälkeisenä päivänä ajoimme Marian kanssa älyttömän hienon ja pitkän juhannuslenkin - saariston rengastien ympäri. 200km mukava päiväajelu on parasta pk-treeniä mitä voi tehdä. Tämä oli jo toinen vuosi kun tehtiin näin ja paras lenkki minkä Suomessa olen ajanut. Suosittelen! Otettiin paljon hyviä kuvia jotka ajattelin tähän laittaa, mutta meidän totaalisurkea i-macci ei jostain syystä nyt toimi kunnolla ja kuvia ei saa ladattua.
Juhannuskisailut jatkuivat torstaina illalla/yöllä 7,5km Jurttijuoksulla Mietoisissa. Mielenkiintoinen reitti kulki maalaisteitä ja metsäpolkuja pitkin. Juoksu taittui maastossa 3.51min/km vauhtia. Ihan ok juoksu kun kovia happotreenejä ei ole tullut liiemmin tehtyä.
Viikkoon mahtui myös pitkä juoksu, pari uintia ja eilinen kova pyöräily, jossa ajoin 20km + 10km tempot kovaa, joista 10km kaikki pelissä. Kymppitempossa jäin kauden parhaastani tasan 1 min, joka kertoo tällä hetkellä karun totuuden kunnosta. Pitkään jaksaa mennä, mutta tehoja ei saa irti. On aika selvää mitä pitää harjoitella ennen Joroisten puolimatkaa.
Viikonloppuna ajan SM-tempon ja SM-maantien jossa puolikuntoinen joutuu puristamaan ihan toden teolla, että pysyy edes porukoissa. Eilisen ajon jälkeen ajattelin, että jätän tempon väliin mutta eipä tuollaista puristusta pysty yksinään tekemään, joten ei muuta kun viivalle. Parin viikon päästä on tarkoitus startata Sastamalassa olympiamatkan kisa ja tämän jälkeen herkistellä Joroisille kunnolla. Suunnitelma on aika selvä, tehoja paljon ja paino alas. Toivottavasti kevään maagiset jalat löytyy ennen Joroista.
Juhannustriathlonin jälkeisenä päivänä ajoimme Marian kanssa älyttömän hienon ja pitkän juhannuslenkin - saariston rengastien ympäri. 200km mukava päiväajelu on parasta pk-treeniä mitä voi tehdä. Tämä oli jo toinen vuosi kun tehtiin näin ja paras lenkki minkä Suomessa olen ajanut. Suosittelen! Otettiin paljon hyviä kuvia jotka ajattelin tähän laittaa, mutta meidän totaalisurkea i-macci ei jostain syystä nyt toimi kunnolla ja kuvia ei saa ladattua.
Juhannuskisailut jatkuivat torstaina illalla/yöllä 7,5km Jurttijuoksulla Mietoisissa. Mielenkiintoinen reitti kulki maalaisteitä ja metsäpolkuja pitkin. Juoksu taittui maastossa 3.51min/km vauhtia. Ihan ok juoksu kun kovia happotreenejä ei ole tullut liiemmin tehtyä.
Viikkoon mahtui myös pitkä juoksu, pari uintia ja eilinen kova pyöräily, jossa ajoin 20km + 10km tempot kovaa, joista 10km kaikki pelissä. Kymppitempossa jäin kauden parhaastani tasan 1 min, joka kertoo tällä hetkellä karun totuuden kunnosta. Pitkään jaksaa mennä, mutta tehoja ei saa irti. On aika selvää mitä pitää harjoitella ennen Joroisten puolimatkaa.
Viikonloppuna ajan SM-tempon ja SM-maantien jossa puolikuntoinen joutuu puristamaan ihan toden teolla, että pysyy edes porukoissa. Eilisen ajon jälkeen ajattelin, että jätän tempon väliin mutta eipä tuollaista puristusta pysty yksinään tekemään, joten ei muuta kun viivalle. Parin viikon päästä on tarkoitus startata Sastamalassa olympiamatkan kisa ja tämän jälkeen herkistellä Joroisille kunnolla. Suunnitelma on aika selvä, tehoja paljon ja paino alas. Toivottavasti kevään maagiset jalat löytyy ennen Joroista.
sunnuntai 9. kesäkuuta 2013
Ironman Lanzarote 2013
Pahoittelut myöhästyneestä kisaraportista. Kisan jälkeiset 2-3 viikkoa on mennyt töissä, työreissuissa ja polttareissa (jotka oli pitkät ja rasitukseltaan vähintäänkin ironmanin veroiset…;))
10kk kova satsaus tähän yksittäiseen kisaan oli kovin mitä ikinä olen tehnyt mitään kisaa varten. Jokainen syksyinen, talvinen ja keväinen päivä alkoi Ironman lanzarote mielessä ja jokainen päivä päättyi tätä kisaa miettien. 5 viikkoa aikasemmin vedetty puolimatkan kisa Espanjassa loi itseluottamusta ja olin varma, että samanlaiset maagiset jalat löytyvät pääskabaan. Lopputulos jäi kauas siitä mitä mihin tähtäsin ja tämän takia fiilis on ollut aika tyhjä kisan jälkeen ja välillä on tuntunut onko tällaisessa mitään järkeä. Tähän lajiin kun panostaa täyspäiväisen työn ohessa täysiä, henkiset ja fyysiset resurssit limiiteillä, niin soisi onnistuvan suorituksen tulevan silloin kun pitääkin. Nyt ei tullut ja syitä on monia.
Matkustimme Lanzarotelle viikkoa aikaisemmin, jotta keho tottui lämpöön ja kisaan sai latautua rauhassa. Tein viikolla hyväksi todettuja perustreenejä, mutta jokaisessa treenissä tunsin, että joku on vialla. Lihaksia särki hiukan ja pientä jumia oli selässä ja jaloissa. Saattoi olla, että Suomen päässä viimeistelytreenit meni vähän liian kovilla tehoilla ja vähän liian kylmässä säässä. En turhia tästä hätääntynyt, koska tiesin, että yksi päivä voi muuttaa fiiliksen suhteen kaiken. Tuuli oli koko viikon kova. Alkuviikosta lämpöä oli +30 ja pyörälenkillä tuntui, että pää räjähtää tempokypärän sisään. Onneksi lämpötila laski kohti kisapäivää suomalaiselle sopiviin +20-25 lukemiin. Kisaa odottelin rennolla mielin, koska liikaa jännittäminen vie parhaan terän pois.
Kisa-aamu oli sateinen ja sääennustus lupasi +20-25 astetta aurinkoista keliä mutta kovaa tuulta. Aamulla pyörän tsekkaus, renkaisiin paineet, aurinkorasvan levitys ja märkäpuku päälle. Kävin tekemässä 5min verryttelyuinnin ja siirryin 15min ennen starttia kyynärpäätaktiikalla eturiviin.
Uinti 3,8km
Sain paikallisen ravintolan pitäjältä hyviä vinkkejä uintiin. Hän on tehnyt kisan kolmesti ja uinut treenit samalla rannalla missä kisa järjestettiin. Valitsin vinkkien mukaan paikan oikeasta reunasta, koska virtaus meressä tulee oikealta ja tällä tavalla pääsin ensimmäiselle oikealta kierrettävälle poijulle automaattisesti. Startti oli hyvä, kärjessä suoraan pro-sarjan jalkoihin ja oma rytmi päälle. Uinti lähti todella hyvin liikkeelle ja keskityin nopeaan vetotiheytyyn ja helppoon uintiin. Päässä soi biisejä ja fiilis oli mahtava! Kovan virtauksen huomasi takaisin tulomatkalla, jossa joutui tekemään selkeästi enemmän töitä. Keskityin isossa pääryhmässä uimiseen ja varmistelin porukan hännillä, että pysyn koko ajan hyvässä peesissä ja säästelen voimia. Eka 1,9km kierros meni vähän alle 27min. Toisella kierroksella sama kaava. Rannasta oikea linja, ui suoraan ja virtaus vie poijulle. Tässä pääsin kärkiryhmän kärkeen, josta tiputtauduin pikkuhiljaa hännille peesaamaan. Nousin merestä 54min jälkeen – nappi uinti, hyvä fiilis, tästä on hyvä jatkaa. Olin uinnin jälkeen turvallisesti 30 sijan paikkeilla 1800 kisaajan joukosta.
Pyöräily 180km
Nopea vaihto ja pyörän päälle. Edessä oli 6 kaverin juna, jonka ohitin 5km ajon jälkeen. Keskityin hyvään pyöritykseen kadenssin näyttäessä 90-100 ja varmistin, että syke ei mene liikaa yli aerobisen kynnyksen. Ekaan pitkään 5km nousuun oli noussut jo 18:toista ja nousun pyörittelin pienellä vaihteella kevyesti ylös. Nousun jälkeen tuli epätasainen kohta, jossa pyörä poukkoili ja oli aikamoista rytyyttämistä. Huonon tieosuuden jälkeen pyörästä alkoi kuulua kummallista kitinää. Ajattelin, että ketjut alkoi sateen jälkeen vinkumaan, enkä panikoinut asiaa sen enempää. Pitkässä alamäessä ajoin 50-60km/h vauhtia saksalaisen pron kanssa ja ihmettelin miten on mahdollista, että joudun tekemään aivan liikaa töitä pysyäkseni kyydissä. Noissa vauhdeissa 10m peesistä saa kuitenkin suuren hyödyn ja yleensä siinä pystyy rullaamaan puoli-ilmaiseksi. 25km kohdalla porukkaa alkoi lipumaan ohi ja fillari vinkui. Ei voi olla totta, että on näin huono jalka tänään. 50km kohdalla aloin katsomaan pyörää tarkemmin ja vilkaisin etujarrua aeropullon takaa ja huomasin, että jarrun pultti on löystynyt ja jarru on hangannut etukiekkoon koko ajan. Hirveä raivo päälle ja kirosanoilta ei säästytty. Pysähdyin ja aloin huutamaan huoltoautoa. Huoltoauto saapui n. 5min odottelun jälkeen ja kiristi sekä keskitti jarrun. Tästä suivaantuneena ja hiukan paniikissa lähdin ajamaan vähän turhan kovaa. Selkä oli jumissa 80km kohdalla ja jalka alkoi painamaan. Mirador del riossa 120km jälkeen mies oli jo aika tyhjä. Geeliä ja urheilujuomaa koneeseen, eiköhän sillä taas lähde kulkemaan. Onneksi loppu 60km oli kohtalaisen tasaista ja myötätuulista, joten siinä en hävinnyt mahdottomia aikoja. Naisten voittaja tuli ohi Mirador del riossa joka vähän söi miestä. Viimeisessä tiukassa nousussa 160km kohdalla ojentajat, sisä- ja etureidet kramppasivat. Loppu oli onneksi enemmän ja vähemmän laskua jossa pääsi vähän palautumaan. Juoksuvaihtoon saavuin pyöräajan ollessa 5h39min. Ei sinnepäinkään mihin olisi mahdollisuudet.
Juoksu 42,2km
Vaihdossa meni tovi, koska jouduin tekemään pysähdyksen vessassa. Olin aivan katki jo päivän rasituksesta ja pelkäsin totaalikatkeamista. Juoksu lähti kuitenkin ihan hyvin rullaamaan ja sykkeet oli hyvällä tasolla, joten ajattelin, että vielä tästä hyvä tulee. Ensimmäinen pitkä 20km kierros meni ihan hyvin, mutta heti sen jälkeen kisasta tuli selviytymistaistelua. Kävelyaskelia juottoasemilla ja riittävästi juomaa ja geeliä. Viimeisen 10km aikana laatta meinasi lentää, pyörrytti ja välillä askeleet meni ristiin. Pari vikaa kilsaa meni kiukulla ja sumussa. Juoksuaika 3.43. Maalin ajassa 10h28min, mies kanveesiin ja baareilla tiputukseen.
Maaliinpääsyn jälkeen mielessä oli pettymys. Olin kokonaiskisassa 94 ja omassa sarjassa 5. Maria onneksi teki elämänsä suorituksen ja sijoittui naisten kisassa 11:toista ja omassa sarjassa toiseksi! Hawain paikka jäi saamatta vaikka sijoituksellisesti se ei ollut kaukana. Mariallakin jäi Hawain lippu harmillisesti 5min päähän. Tiputuksessa maatessani jo ajattelin, että eiköhän nämä 18 vuotta lajin parissa riitä ja on aika miettiä muita haasteita. Seuraavana päivänä fiilis oli onneksi jo toinen. Marialla hiukan aiemmin kun tökki mut ylös yöllä kysyäkseen milloin Nastolan SM-täysmatka järjestetään.:)
Kisan jälkeiset 2-3 viikkoa on mennyt kaikkeen muuhun kuin triathloniin satsaten mikä on toisaalta ollut ihan kivaa. Aikaa on vaikka mihin ja mielessä on ollut lähinnä tulevat häät. Kävin viikko sitten tekemässä ensimmäisen kunnon treenin altaassa, en päässy mihinkään ja olin aivan hapoilla. Tämän päivän pyörälenkillä kokeilin jo kovempaa ajoa ja jalka tuntui jo ihan hyvältä, joten nyt voisi olla aika laittaa treeneihin taas vauhtia päälle. Periatteessa olen tehnyt 3 kevyttä lenkkiä viikossa ja muuten levännyt. Ei ole kiinnostanut tehdä yhtään enempää. Turha silloin on itseään kiusata jos homma ei maistu. Henkinen palautuminen on kuitenkin äärimmäisen tärkeää tässä lajissa.
Seuraavat tärkeät kisat ovat Joroisilla ja sinne yritän saada jonkilaisen kunnon aikaiseksi. Mikäli joroisten jälkeen tekeminen treeneissä on vielä iloista niin saatan mennä Challenge Barcelonaan 6.10. Sinne kerkeän rakentamaan vielä uuden kuntopohjan.
10kk kova satsaus tähän yksittäiseen kisaan oli kovin mitä ikinä olen tehnyt mitään kisaa varten. Jokainen syksyinen, talvinen ja keväinen päivä alkoi Ironman lanzarote mielessä ja jokainen päivä päättyi tätä kisaa miettien. 5 viikkoa aikasemmin vedetty puolimatkan kisa Espanjassa loi itseluottamusta ja olin varma, että samanlaiset maagiset jalat löytyvät pääskabaan. Lopputulos jäi kauas siitä mitä mihin tähtäsin ja tämän takia fiilis on ollut aika tyhjä kisan jälkeen ja välillä on tuntunut onko tällaisessa mitään järkeä. Tähän lajiin kun panostaa täyspäiväisen työn ohessa täysiä, henkiset ja fyysiset resurssit limiiteillä, niin soisi onnistuvan suorituksen tulevan silloin kun pitääkin. Nyt ei tullut ja syitä on monia.
Matkustimme Lanzarotelle viikkoa aikaisemmin, jotta keho tottui lämpöön ja kisaan sai latautua rauhassa. Tein viikolla hyväksi todettuja perustreenejä, mutta jokaisessa treenissä tunsin, että joku on vialla. Lihaksia särki hiukan ja pientä jumia oli selässä ja jaloissa. Saattoi olla, että Suomen päässä viimeistelytreenit meni vähän liian kovilla tehoilla ja vähän liian kylmässä säässä. En turhia tästä hätääntynyt, koska tiesin, että yksi päivä voi muuttaa fiiliksen suhteen kaiken. Tuuli oli koko viikon kova. Alkuviikosta lämpöä oli +30 ja pyörälenkillä tuntui, että pää räjähtää tempokypärän sisään. Onneksi lämpötila laski kohti kisapäivää suomalaiselle sopiviin +20-25 lukemiin. Kisaa odottelin rennolla mielin, koska liikaa jännittäminen vie parhaan terän pois.
Kisa-aamu oli sateinen ja sääennustus lupasi +20-25 astetta aurinkoista keliä mutta kovaa tuulta. Aamulla pyörän tsekkaus, renkaisiin paineet, aurinkorasvan levitys ja märkäpuku päälle. Kävin tekemässä 5min verryttelyuinnin ja siirryin 15min ennen starttia kyynärpäätaktiikalla eturiviin.
Uinti 3,8km
Sain paikallisen ravintolan pitäjältä hyviä vinkkejä uintiin. Hän on tehnyt kisan kolmesti ja uinut treenit samalla rannalla missä kisa järjestettiin. Valitsin vinkkien mukaan paikan oikeasta reunasta, koska virtaus meressä tulee oikealta ja tällä tavalla pääsin ensimmäiselle oikealta kierrettävälle poijulle automaattisesti. Startti oli hyvä, kärjessä suoraan pro-sarjan jalkoihin ja oma rytmi päälle. Uinti lähti todella hyvin liikkeelle ja keskityin nopeaan vetotiheytyyn ja helppoon uintiin. Päässä soi biisejä ja fiilis oli mahtava! Kovan virtauksen huomasi takaisin tulomatkalla, jossa joutui tekemään selkeästi enemmän töitä. Keskityin isossa pääryhmässä uimiseen ja varmistelin porukan hännillä, että pysyn koko ajan hyvässä peesissä ja säästelen voimia. Eka 1,9km kierros meni vähän alle 27min. Toisella kierroksella sama kaava. Rannasta oikea linja, ui suoraan ja virtaus vie poijulle. Tässä pääsin kärkiryhmän kärkeen, josta tiputtauduin pikkuhiljaa hännille peesaamaan. Nousin merestä 54min jälkeen – nappi uinti, hyvä fiilis, tästä on hyvä jatkaa. Olin uinnin jälkeen turvallisesti 30 sijan paikkeilla 1800 kisaajan joukosta.
Pyöräily 180km
Nopea vaihto ja pyörän päälle. Edessä oli 6 kaverin juna, jonka ohitin 5km ajon jälkeen. Keskityin hyvään pyöritykseen kadenssin näyttäessä 90-100 ja varmistin, että syke ei mene liikaa yli aerobisen kynnyksen. Ekaan pitkään 5km nousuun oli noussut jo 18:toista ja nousun pyörittelin pienellä vaihteella kevyesti ylös. Nousun jälkeen tuli epätasainen kohta, jossa pyörä poukkoili ja oli aikamoista rytyyttämistä. Huonon tieosuuden jälkeen pyörästä alkoi kuulua kummallista kitinää. Ajattelin, että ketjut alkoi sateen jälkeen vinkumaan, enkä panikoinut asiaa sen enempää. Pitkässä alamäessä ajoin 50-60km/h vauhtia saksalaisen pron kanssa ja ihmettelin miten on mahdollista, että joudun tekemään aivan liikaa töitä pysyäkseni kyydissä. Noissa vauhdeissa 10m peesistä saa kuitenkin suuren hyödyn ja yleensä siinä pystyy rullaamaan puoli-ilmaiseksi. 25km kohdalla porukkaa alkoi lipumaan ohi ja fillari vinkui. Ei voi olla totta, että on näin huono jalka tänään. 50km kohdalla aloin katsomaan pyörää tarkemmin ja vilkaisin etujarrua aeropullon takaa ja huomasin, että jarrun pultti on löystynyt ja jarru on hangannut etukiekkoon koko ajan. Hirveä raivo päälle ja kirosanoilta ei säästytty. Pysähdyin ja aloin huutamaan huoltoautoa. Huoltoauto saapui n. 5min odottelun jälkeen ja kiristi sekä keskitti jarrun. Tästä suivaantuneena ja hiukan paniikissa lähdin ajamaan vähän turhan kovaa. Selkä oli jumissa 80km kohdalla ja jalka alkoi painamaan. Mirador del riossa 120km jälkeen mies oli jo aika tyhjä. Geeliä ja urheilujuomaa koneeseen, eiköhän sillä taas lähde kulkemaan. Onneksi loppu 60km oli kohtalaisen tasaista ja myötätuulista, joten siinä en hävinnyt mahdottomia aikoja. Naisten voittaja tuli ohi Mirador del riossa joka vähän söi miestä. Viimeisessä tiukassa nousussa 160km kohdalla ojentajat, sisä- ja etureidet kramppasivat. Loppu oli onneksi enemmän ja vähemmän laskua jossa pääsi vähän palautumaan. Juoksuvaihtoon saavuin pyöräajan ollessa 5h39min. Ei sinnepäinkään mihin olisi mahdollisuudet.
Juoksu 42,2km
Vaihdossa meni tovi, koska jouduin tekemään pysähdyksen vessassa. Olin aivan katki jo päivän rasituksesta ja pelkäsin totaalikatkeamista. Juoksu lähti kuitenkin ihan hyvin rullaamaan ja sykkeet oli hyvällä tasolla, joten ajattelin, että vielä tästä hyvä tulee. Ensimmäinen pitkä 20km kierros meni ihan hyvin, mutta heti sen jälkeen kisasta tuli selviytymistaistelua. Kävelyaskelia juottoasemilla ja riittävästi juomaa ja geeliä. Viimeisen 10km aikana laatta meinasi lentää, pyörrytti ja välillä askeleet meni ristiin. Pari vikaa kilsaa meni kiukulla ja sumussa. Juoksuaika 3.43. Maalin ajassa 10h28min, mies kanveesiin ja baareilla tiputukseen.
Maaliinpääsyn jälkeen mielessä oli pettymys. Olin kokonaiskisassa 94 ja omassa sarjassa 5. Maria onneksi teki elämänsä suorituksen ja sijoittui naisten kisassa 11:toista ja omassa sarjassa toiseksi! Hawain paikka jäi saamatta vaikka sijoituksellisesti se ei ollut kaukana. Mariallakin jäi Hawain lippu harmillisesti 5min päähän. Tiputuksessa maatessani jo ajattelin, että eiköhän nämä 18 vuotta lajin parissa riitä ja on aika miettiä muita haasteita. Seuraavana päivänä fiilis oli onneksi jo toinen. Marialla hiukan aiemmin kun tökki mut ylös yöllä kysyäkseen milloin Nastolan SM-täysmatka järjestetään.:)
Kisan jälkeiset 2-3 viikkoa on mennyt kaikkeen muuhun kuin triathloniin satsaten mikä on toisaalta ollut ihan kivaa. Aikaa on vaikka mihin ja mielessä on ollut lähinnä tulevat häät. Kävin viikko sitten tekemässä ensimmäisen kunnon treenin altaassa, en päässy mihinkään ja olin aivan hapoilla. Tämän päivän pyörälenkillä kokeilin jo kovempaa ajoa ja jalka tuntui jo ihan hyvältä, joten nyt voisi olla aika laittaa treeneihin taas vauhtia päälle. Periatteessa olen tehnyt 3 kevyttä lenkkiä viikossa ja muuten levännyt. Ei ole kiinnostanut tehdä yhtään enempää. Turha silloin on itseään kiusata jos homma ei maistu. Henkinen palautuminen on kuitenkin äärimmäisen tärkeää tässä lajissa.
Seuraavat tärkeät kisat ovat Joroisilla ja sinne yritän saada jonkilaisen kunnon aikaiseksi. Mikäli joroisten jälkeen tekeminen treeneissä on vielä iloista niin saatan mennä Challenge Barcelonaan 6.10. Sinne kerkeän rakentamaan vielä uuden kuntopohjan.
torstai 9. toukokuuta 2013
Odottavat tunnelmat - viikko ironmaniin
Viikko enää ja sitten pääsen irti! Sääennustukset näyttävät positiivisesti hieman viileämpää Lanzarotelle. Erinomainen juttu paksulle suomalaiselle pojalle.;) Tuuli tulee olemaan kova, mutta niin se on ollut täällä Turun treeneissäkin. Viime sunnuntain pitkä ja kova 150km pyöräily meni tuulta vasten kamppailessa, joten varmasti sain tehtyä hyvän simulaation Lanzan pyöräreitistä. Kropassa on ollut hyvä tunne ja jyminä päällä ja testit ovat menneet tosi hyvin. Uinnissa kovat vedot ovat kulkeneet 1.14/100m vauhdilla. Pyörä on parhaimpina päivinä kulkenut paremmin kuin ikinä. Juoksussa kovissa vedoissa on vauhdit olleet hyvällä tasolla ja pitkät lenkit ovat sujuneet vaivattomasti. Toki juoksumäärä on ollut vähäisempi mitä viime vuonna vammojen takia, mutta se nähdään viikon päästä lauantaina mikä sillä on ollut vaikutus. Juoksu on, niinkuin aina, se suurin kysymysmerkki. Kutakuinkin kaikki siis pitäisi olla kunnossa. Olen myös konsultoinut kokeneemmilta Lanzan kävijöiltä sopivaa taktiikkaa pyöräilyosuuteen. Aika selkeä mielipide on ollut, että alku ja mäet pitää vain ajaa rauhassa ja ottaa aika pois helpoista osioista. Toivottavasti pyöräjalka ei ole ainakaan kisan alussa ihan liekeissä, ettei ala keulimaan ja mene ylikylkien, nimim. kokemusta on.;) Kisakiekoiksi otan Zippin 404 avokiekot. Ne toimii sivutuulessa hyvin ja jos rengas menee niin paikkaus on kohtalaisen helppoa. Mietin levykiekon käyttöä, mutta korkeat aerot on ehkä varmempi valinta. Juoksukengiksi otan On-runningin Cloudsurferit. Maraton juostaan pääosin betonilla, joten mahdollisimman pehmeät kengät toiminee parhaiten. Samalla mallilla juoksin Nastolassa viime vuonna ja silloin ne näyttivät toimivan minulle.
Tein kovan treenin vielä tiistaina ja nyt loppuviikko menee levätessä (to ja la lepopäivä, muuten kevyttä) ja Lanzalle matkustamme lauantaina. Viimeisen viikon treenit näyttävät tältä:
- Sunnuntaina 3-4h kevyt pk pyörä + 10min juoksu
- Maanantaina 45min kova uinti
- Tiistaina kova pyöräily ja kova juoksu yht. 2h.
- Keskiviikko kevyt uinti 45min
- Torstai pyöräily 1,5h, jossa 6x1km kovaa
- Perjantai 10min uinti, 15min pyöräily, 10min juoksu.
Minun kropalle on aina toiminut parhaiten viikkoa aikaisemmin lepo ja viimeisellä viikolla vielä kohtalaisen kovaa treeniä. Näillä eväillä herkkyys ja tuntuma ollut yleensä parhaimmillaan. Toivotaan, että tämä taas toimii.
Väittäisin, että jokainen triathlonisti analysoi ja spekuloi tulevan kisan mahdollista loppuaikaa ja toki sitä itsekin olen tehnyt.;) Jos ajat näyttävät tältä; uinti 54-56min - pyörä 5h20min-5h35min - juoksu 3h20min-3h35min, niin olen tehnyt omasta mielestä suorituksen mihin uskon pystyväni. Loppuaika pitäisi siis painua alle 10h. Ja pakko sen onkin jos Hawaille haluaa (AG25-29 2 slottia jaossa). Toki Lanzaroten pyöräaikaan vaikuttaa suuresti tuuliolosuhteet, joten pyörä lienee vaikein arvioitava.
Nyt pyörien pakkaustouhuihin, jossa menee taas sopiva tovi kun pakattavaa on kaksin kappalein. Illalla hierontaan aukaisemaan viimeiset jumit pois. Mikäli hotellissamme on netti niin palailen vielä fiilisten suhteen pari päivää ennen kisaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)